Espanja sai viime vuosikymmenen lopun talouskriisin hoitamiseen EU:lta sadan miljardin euron limiitin, josta maa käytti runsaat 40 miljardia. Hurvittelu jatkui tämän vuosikymmenen alkuun, jolloin EU-maat laittoivat silloisen hallituksen tiukoille: Rahaa kylvävät toiminnot on lopetettava.
Tämä tarkoitti muun muassa sitä, että paikallinen verokarhu alkoi työskennellä ahkerasti, joidenkin mielestä jopa mielivaltaisesti. Vähennysten määrä romahti, ja yritysten arvonlisäveron tilittämistä alettiin seurata tarkemmin.
Työreformi vei ammattiliitoilta valtaa, kun paikallinen sopiminen otettiin käyttöön. Näistä uudistuksista huolimatta esimerkiksi ravintola-alalla toimivat ihmiset jäävät usein ilman sosiaaliturvaa, eivätkä he edelleenkään maksa veroja.
Tällä kertaa EU ei voi kiristää Espanjaa. Mahdollinen tukipaketti on yhteinen. Esimerkiksi andalusialaisilla on huoli ihmisten toimeentulosta, koska turismin sakkaaminen on vienyt monilta ystäviltä ja sukulaisilta työpaikan.
Verottajakin on ihminen. Haluavatko he puuttua yrittäjien toimintaan, jotka tarjoavat edes jotain turvaa ihmisille – edes pimeästi? Tämä tuli mieleeni, kun kävin jokin aika sitten vierailemassa eräässä hostellissa eteläamerikkalaisten nuorten aikuisten illallisella.
He olivat jääneet eri maiden koronarajoitusten takia jumiin Málagaan jo vuosi sitten. Hostelli tarjosi heille asumisen ja ruoan 20 viikkotunnin ”vapaaehtoistyötä” vastaan. Yksi heistä oli mennyt ”naimisiin” kaverinsa kanssa, koska hän halusi saada paikallisen työluvan.
Tällainen talkootyö olisi Suomessa verotettavaa tuloa, mutta itse en puuttuisi asiaan. Hienoa että nuorilla on katto pään päällä ja yrittäjä voi pitää hostellinsa auki muutamalla maksavalla vieraalla.
Kysymys kuuluukin, onko tämä uusi normi?
Mika Heikkilä
Loading ...
