Erkki Vepsäläinen on ehtinyt asustaa Espanjan Aurinkorannikolla, ja tarkemmin sanottuna Fuengirolassa jo yli neljän vuosikymmenen ajan. Tuon ajan mittaan hänestä on tullut tuttu näky alueen suomalaisyhteisössä.
Erityisesti Vepsäläinen tiedetään väsymättömän positiivisena, suorastaan aurinkoisena persoonana, jonka iloinen huikkaus ”Tämmöistä se hyvä elämä on!” on muodostunut suoranaiseksi lentäväksi lauseeksi.
Hänen alulle laittamansa Hyvänpuhumisen viikko on ollut vuosittainen perinne esimerkiksi Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa jo parinkymmenen vuoden ajan.
Andalusian auringon alla vietettyjen vuosien saatossa Eki on ollut myös varsin tuottoisa runoilija ja kirjailija. Yhteensä julkaistuja romaaneja ja runokokoelmia on jo lähes kaksikymmentä.
Jäätynyt lukko sai mitan täyttymään
Eki Vepsäläinen muutti Fuengirolaan jo vuonna 1984.
– Maaliskuun kahdeksantena päivänä 1984, mieheltä tulee kuin apteekin hyllyltä selvästi merkityksellinen päivämäärä.
Siemenet muuttoon kylvettiin kuitenkin jo 50-luvulla, varsin dramaattisella tavalla.
– Kun olin vasta 19-vuotias, jäin kuorma-auton alle. Siinä onnettomuudessa loukkasin lonkkani pahasti ja sen seurauksena myöhemmin minulla alkoi olla vaikeuksia kävellä liukkaaseen vuodenaikaan, Vepsäläinen taustoittaa.
Vuosien karttuessa lääkäri alkoi suositella, että Ekin kannattaisi miettiä muuttoa johonkin lämpimään, missä ei tarvitsisi talvella liukastella.
Lopullisen sysäyksen tuo ajatus sai talvella 1984.
– Olin menossa käymään huvilallani Karttulassa, mutta pakkanen oli jäädyttänyt lukon niin jumiin, etten päässyt edes sisälle. Siitä palasin sitten asunnolleni sulattelemaan itseäni kohmeesta ja sisuuntuneena aloin etsiä lehdestä, olisiko etelästä asuntoja myynnissä.
Ja kuinka ollakaan, lehdessä oli ilmoitus, jossa joku myi Fuengirolassa, Los Pacosissa sijaitsevaa asuntoa. Eki Vepsäläinen ei jäänyt asiaa sen pidemmin vatvomaan, vaan hankki asunnon näkemättä ja heti keväällä, maaliskuun kahdeksantena päivänä, mies rantautui uuteen kotikaupunkiinsa.
Runoja rusinapalkalla sodan varjossa
Erkki Vepsäläinen julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Sokea sydän etsii vuonna 1993. Ensimmäisen proosansa hän oli kuitenkin kirjoittanut jo 70-luvulla. Se oli hänen Thaimaan matkastaan kertova Rakkauden lähteet, joka tosin julkaistiin salanimellä Eric West.
Ekin innostus runoihin juontaa juurensa kuitenkin aivan hänen lapsuuteensa, toisen maailmansodan aikaisiin kouluvuosiin Kuopion maalaiskunnassa.
Kun kaikesta oli pulaa, ei lapsillekaan ollut paljon herkkuja tarjolla. Koulusta saattoi kuitenkin saada muutaman rusinan palkkioksi hyvistä suorituksista, esimerkiksi runonlausunnasta.
Vepsäläisellä oli jonkin verran luontaista taipumusta runouden suuntaan, sillä myös hänen äitinsä oli kirjoittanut runoja. Rusinan kuvat silmissään Eki alkoi lausua koulussa runoja sopivan tilaisuuden tullen, ja keräsi saamansa rusinat talteen pieneen rasiaan.
Rusinat tosin päätyivät sittemmin niiden kätkön löytäneen isosiskon leipomuksiin, mutta runot olivat tulleet Vepsäläisen elämään jäädäkseen.
Lempeä mutta tarmokas toiminnan mies
Aurinkorannikolle muuttaessaan Erkki Vepsäläinen oli vasta 48-vuotias, mutta kuorma-auto-onnettomuudessa vammautuneiden lonkkiensa vuoksi jo eläkkeellä. Aktiivinen mies ei jäänyt kuitenkaan päiviään vain palmun alla makaillen viettämään, vaan hän on aktiivisesti mukana myös rannikon suomalaisyhteisön toiminnassa.
Hän oli mm. Aurinkorannikon suomalaisen koulun perustajajäseniä, samoin hän oli perustamassa sittemmin alueen suurimmaksi kasvanutta suomalaisyhdistystä Suomelaa Fuengirolaan.
Positiivisena ja sopuisana persoonana Vepsäläinen on ollut tärkeässä roolissa kun esimerkiksi Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa elettiin myrskyisiä vaiheita sen alkuaikoina. Näistä ponnistuksista hänelle luovutettiin vuonna 1994 urheusmitali ansioista koulun pelastamiseksi.
Myös kulttuuriyhdistys Kalevan historiassa Eki Vepsäläisen kädenjälki on keskeinen. Vuonna 1998 tämän perinteikkään kulttuuriyhdistyksen toiminta oli kuolinkorahteluissaan, jäseniä oli niin vähän ettei edes hallitusta meinattu saada aikaiseksi.
Vepsäläinen lupautui vuodeksi puheenjohtajan pestiin ja sen vuoden aikana koko toiminta laitettiin uusiksi. Jäsenmäärä nousi vajaasta kymmenestä yli 70:ään ja yhdistyksen tulevaisuus oli turvattu.
Nykyään Kalevassa on jäseniä lähes 300.
Helmasta kiinni eikä ikinä irti
Lopulta Aurinkorannikolta löytyi Erkki Vepsäläisen rinnalle myös elämänkumppani.
– Olimme juhannuksena-94 ystävien kanssa Los Bolichesin rannalla kaupungin järjestämässä juhannusjuhlassa. Siellä tehtiin ohjatusti juhannustaikoja ja jossain vaiheessa tuo ohjaaja käski tarttua valkoisiin kukkiin, Vepsäläisen puoliso Annukka Salonen muistelee.
– Minulla oli päällä mekko, jossa oli valkoisia kukkia. Yhtäkkiä tunsin että joku tarttui mekkoni helmaan, eikä päästänyt irti, Annukka jatkaa
Eki myhäilee vieressä tarinalle.
– Siinä oli valkoisia kukkia sopivasti tarjolla ja minä tartuin tilaisuuteen, hän hymyilee.
– Ja siitä asti hän on siinä ollut mekoissani kiinni, sanoo Annukka ja molemmat nauravat makeasti.
Loading ...
