Huikeat yhdeksän golfin major-turnausta valloittanut Gary Player suunnitteli vuonna 1973 avatun El Paraison golfkentän. Kentästä tuli nopeasti yksi Costa Del Golfin suosituimmista. Sitä se on edelleenkin, eikä syyttä.
El Paraiso on puistokenttä, jossa pienet purot virtaavat muutaman väylän halki. Paratiisimaisen tunnelman täydentää rehevä kasvillisuus. Kentällä on muutamia todellisia herkkuväyliä, jotka tarjoavat hienoja elämyksiä sekä mahdollisuuksia tehdä kovia tuloksia korttiin. Pelitaidoista riippumatta on jokaiselle pelaajalle tarjolla varmasti useita suosikkireikiä.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Kentän ykkösväylä (par 4, 286m) on loistava esimerkki siitä, miten Espanjan golfkentillä aloitusväylät on osattu rakentaa miellyttävän pelikierroksen perustaksi. Pelikierroksen voi aloittaa lyömällä pitkällä raudalla turvallisesti keskelle väylää, josta pääsee heti ottamaan tuntumaa lyhyeen rautamailaan. Lähestymisen pääsee lyömään avaralle griinille, jonka edessä pari bunkkeria poimii liian lyhyeksi jääneet yritykset.
3. reikä (par 4, 401m) lyödään korkean mäen päältä, josta näkymät ovat varsin hulppeat. Jatkolyöntiä ajatellen kannattaa avaus tähdätä väylän oikeaan reunaan. Griinin edessä on kaksi bunkkeria ja vasemmalla puolella vaanii puolestaan OB.
6. reikä (par 5, 435m) palkitsee rohkean draw-avauksen ja antaa mahdollisuuden yrittää kakkoslyöntiä griinille. Väylän oikealla puolella oleva vesieste poimii slaissit ja korotetun griinin bunkkerit saalistavat tehokkaasti palloja. Väylä tarjoaa kaikkea mitä golfaaja voi toivoa; vettä, bunkkereita, ison muodokkaan griinin, paljon houkutuksia sekä mahdollisia tuloksia eaglen sekä täydellisen katastrofin väliltä.
12. reiällä (par 4, 303m) saa avauksen kanssa olla tarkkana. Pallo kannattaa sijoittaa maltillisesti pitkällä raudalla keskelle väylää. Vesiesteiden sekä bunkkereiden saartaman griinin vasen reuna on turvallisempi puoli lähestyä. Silmiä hivelevän kaunis väylä voi olla petollinen liian rohkeaa pelikirjaa käyttävälle pelaajalle.
18. reikä (par 4, 377m) Avaus lyödään valkoista merkkikeppiä kohti, tai siitä piirun verran oikealle. Pitkälyöntisten pelaajien kannattaa jättää draiveri bägiin, poikittaisvesi tulee yllättävän helposti peliin. Korotettua ja hyvin vastaanottavaa griiniä vartioi kolme bunkkeria.
Griinit eivät olleet tasalaatuisia, joten erityisesti pitkiin putteihin tämä aiheutti pieniä lisähaasteita. Väyläbunkkereita on onnistuttu sirottelemaan sopivasti juuri oikealle etäisyydelle tiiauspaikalta, joten pelimiesten ja -naisten kannattaa miettiä huolella pelistrategiaansa.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Mukava pelattava
Kenttä on tasainen, mutta pariin kertaan kiivetään korkealle mäelle ihastelemaan maisemia, ja siinä sivussa pelataan väylät 3. sekä 16. tiukkaan alamäkeen. Iltapäivän kierrokseen kului aikaa 4 tuntia 15 minuuttia muutamalla pienellä odotuksella. Taukokioskia tai palvelukärryä ei kentällä näkynyt, mutta ysiväylän jälkeen klubilta voi käydä hakemassa täydennystä eväsreppuun.
Väyläkartat ja opasteet ovat selkeitä. Harjoitusmahdollisuudet ovat loistavat; range, chippi- ja puttigriinit sijaitsevat klubin tuntumassa. Klubirakennus on perinteinen andalusialainen maalaistalo, joka on omalla vaatimattomalla tavallaan todella söpö. Tunnelma klubilla on lämmin ja kodikas.
El Paraiso on ehdottomasti kokemuksen arvoinen golfkohde.
Hinnaston sekä mahdolliset tarjoukset voi käydä katsomassa kentän sivulta www.elparaisogolf.com
Paul Geitel
Loading ...
