Golfkentät

El Chaparral – uhkia ja mahdollisuuksia

Toiseksi viimeisellä reiällä greenin takana oleva kallio pompauttaa pitkäksi lyödyn pallon takaisin greenille, tai sitten sen yli rotkoon.

Aloitetaan kenttäesittely tällä kertaa adjektiiveilla. El Chaparral on monipuolinen, kaunis ja erilainen. Toisaalta se on vaikea, kikkaileva ja sokkoinen.

 

El Chaparral sijaitsee Fuengirolan ja La Calan kylän välimaastossa. Sijainti on ihanteellinen, sinne ajaa Fuengirolasta kymmenessä minuutissa.

Kentän luontoa hallitsee välimerellinen mäntymetsä. Männikkö tuo väistämättä kotisuomen mieleen, vaikka erilaisista männyistä onkin kyse. Kenttä on rakennettu mäkiseen maisemaan niin, että luonnon muovaamia muotoja on kunnioitettu. Ympäristö poikkeaa kaikista muista alueen kentistä, se on visuaalisesti mielenkiintoinen.

Ehkä tuo luonnon arkkitehtuuri on yksi syy sille, että El Chaparral ei millään mittapuulla ole helppo kenttä. Monet väylät ovat kapeita ja kaltevia, niiden ympärillä vaanivat syvät rotkot. Moni väylä kääntyy jyrkästi, eli lippu on avatessa näkymättömissä turhan usein.

Varsinkin ensikertalaiselle sokkona lyöminen on haasteellista.
Rotkot ja männiköt aiheuttavat sen, että jo caddiemaster kysyy ennen kentälle lähtöä, onhan teillä varmasti runsaasti palloja mukana? Jos onnistut El Chaparralin pelaamaan yhdellä pallolla, sinun kannattaa palkita itsesi klubilla lasillisella talon parasta brandyä.

Yksi El Chaparrallin ominaispiirteistä on vaihtelevuus. Jokainen väylä on omanlaisensa, täällä ei tule tunnetta, että johan tämän pelattiin. Kenttä on Aurinkorannikon ainoa, jossa par 3-, par 4- ja par 5-reikiä on kaikkia tasamäärä, eli kuusi. Myös se antaa kivasti vaihtelua peliin.

Kentän vaikeuden vastapainona on se, että moni reikä tarjoaa mahdollisuuden birdieen tai eagleen. Se vaatii rohkeutta ja riskinottokykyä, mutta onnistumisen palkitaan. El Chaparral on loistokenttä esimerkiksi skinikisoihin. Yleensä eaglella skinin vie ja tällä kentällä jonoon kertyy helposti monta reikää.

 

El Chaparralin klubi on yksi rannikon ehdottomasti hienoimmista. Tilava ja viihtyisä klubirakennus houkuttelee jäämään jälkipeleihin pidemmäksikin aikaa. Ravintolan keittiö on huippuluokkaa eikä lista ole tavallinen pasta tai burgeri -rykäisy.

Listalta löytyy monipuolisesti ruokia vaativallekin ruokailijalle. Klubilla käykin paljon lähiseudun asukkaita syömässä, esimerkiksi sunnuntaisin ravintola on iltapäivisin täynnä lounastajia. Silloin on tarjolla myös elävää musiikkia.

Kolmosen mutkan takana vaanivat jo seuraavat vaarat.

Muutamien El Chaparralin reikien erikoispiirteitä:

Reikä 3
(par 5, 464m, hcp 1)

El Chaparrallin kolmonen on monen mielestä Aurinkorannikon vaikein par 5 -reikä. Kinkkinen se on monella tapaa, mutta järkevästi pelattuna kelpo tulos on mahdollinen. Väylä kääntyy avauksen jälkeen jyrkästi vasemmalle. Haasteita luovat kalteva väylä, joka mielellään heittää pallot väylän kahteen vesiesteeseen.

Myös greenille tulo on hankalaa. Korotettu greeni on hoikka kuin missin uuma. Pitkulaisen muotoinen kapea greeni on alueen ainoa tasainen kohta. Yhtään vasemmalle osuneen lähestymisen uhka joutua veteen on ilmeinen. Toisaalta greenin oikealle puolelle osunut lyönti voi hyvin valua nätisti lipulle.

Reikä 8
(par 4, 307m, hcp 4)

”El Chaparro” seisoo keskellä väylää kuin kuuluisa Tuomas Aleksis Kiven romaanissa.

Kentän nimikkoreikä, jolla keskellä väylää seisoo leveä tammi. Puu on nimetty El Chaparroksi. Tuo puu jakaa golfareiden mielipiteitä rajusti. Moni on sitä mieltä, että se pilaa onnistuneenkin avauksen jatkomahdollisuudet. Toiset taas tykkäävät siitä, se pistää miettimään kakkoslyöntiä tarkasti.

Väylä on jyrkkä doglegi oikealle. Pitkä rauta tai lyhyt puumaila ovat oikea valinta avaukseen. Millä tahansa mailalla avaatkin, kakkoslyönnin suunnitteluun vaikuttaa tuo mainittu puu. Ainoa konsti ohittaa El Chaparro on lähteä lyömään pitkä sokkoavaus oikealle viistoon. Onnistumisen mahdollisuus on minimaalinen.

 

 

Reikä 10
(par 3, 149m, hcp 12)

Takalenkin aloittaa mukava kolmonen. Näkymä teepaikalta on jotenkin kotoinen, ehkä se syntyy mäntypuista, jotka ylävinkkelistä näyttävät paljolti suomalaisilta.

Varjele Suomen golffareita, etteivät toista kertaa löisi palloaan Andalusian mäntyyn.

Avaus lyödään korkealta alaspäin, joten greenille ylttää vähän pienemmälläkin kepillä. Tällä reiällä suuntaaminen on menestyksen avain. Molemmilla puolilla väylää ja greeniä on kohtuullisen tiukkaa Välimeren mäntymetsää. Käpyjen seasta puiden välistä lähestyminen ei ole lainkaan helppoa puuhaa. Greeni on Chaparrallin mittakaavassa aika iso, eli peruslyönnillä pitäisi olla hyvissä asemissa.

Reikä 17
(par 5, 444m, hcp 2)

Kentän toiseksi vaikeimmaksi rankattu reikä, ihan syystä. Tällä reiällä uhkia on vähintään yhtä paljon kuin mahdollisuuksia. Fiksu pelaaja aloittaa rauhallisesti rautamailalla ja sijoittaa avauksensa hyvin. Sankarigolffari ottaa bägistään isoimman tykin ja antaa palaa, ”tässä voi päästä kahdella päälle” -ajatus mielessään.

Sankarillakin on mahdollisuutensa selvitä kuivin jaloin, lähes aina draivi kuitenkin päätyy rotkoon. Greenin takana on jyrkkä kallioseinä, joka pompauttaa reilusti pitkäksi menneet joko takaisin greenille – tai kuten usein käy – greenin edessä olevaan rotkoon. Haasteellinen, mutta hauska reikä.

Lisää esittelyjä Aurinkorannikon golfkentistä täältä: https://fuengirola.fi/category/golfkentat/

Antti Pekkarinen

Mitä pidit jutusta?
+1
1
+1
0
+1
0
+1
0
+1
0
+1
0

Kolumnit

Viikon kysymys

Jos kunnallisvaalit pidettäisiin nyt, minkä puolueen ehdokasta äänestäisit?

Katso tulokset

Loading ... Loading ...

Fuengirola.fi Facebookissa