SDP lähti hakemaan suurimman puolueen paikkaa väärällä taktiikalla. Sen sijaan, että se olisi hakenut lisää ääniä liikkuvien äänestäjien massasta, SDP kääntyi hallituskumppaniensa suuntaan ja kalasti ääniä sekä vihreiltä että vasemmistoliitolta.
Tämä niin sanottu keskittämistaktiikka näkyi kaiken aikaa. Puheenjohtaja Sanna Marin julisti, että vain demareita äänestämällä estetään porvarihallitus.
Sikäli taktiikka puri, että pääministeripuolue lisäsi paikka- ja äänimääräänsä, mutta se ei riittänyt ykköspaikkaan, vaan puolue jäi kokoomuksen (48 paikkaa) ja perussuomalaisten (46 paikkaa) taakse 43 paikalla.
Sanna Marinista on sanottu, että hän vei puoluettaan vahvasti vasemmalle. Johtopäätöksiä tehtiin Marinin vaaliretoriikan perusteella. Jos katsoo päätöksiä ja esityksiä, niin eivät ne ole perinteistä vasemmistolaista politiikkaa.
Marinin pääministerikaudella Suomi liittyi Natoon ja Marin itse puhui voimakkaasti liittymisen puolesta. Hän on myös europoppalaisista johtajista ehkä suorapuheisin Venäjän hyökkäyssodan arvostelija.
Marin vaati kovasanaisesti lisää aseita Ukrainalle.
Kotimaassa pääministeripuolue ajoi läpi niin sanotun eläkeputken katkaisun. Marin ehdotti myös ansiosidonnaisen päivärahan euroistamista, mutta ei saanut ehdotukselle riittävää kannatusta.
Hyvin vihervasemmistolainen vaaliretoriikka ajoi SDP:n asemaan, josta oli lähes mahdoton saada liikkuvia äänestäjiä taakseen.
SDP on tyypillisesti ollut puolue, joka kerää ääniä myös siltä kansanryhmältä, joka ei ole puoluepoliittisesti orientoitunut. Nyt kokoomus keräsi noilta äänestäjiltä äänet, samoin perussuomalaiset.
Perussuomalaiset on Suomen paras puolue käyttämän hyväkseen sosiaalista mediaa. Hyvästä esimerkistä käy yli 17.000 ääntä kerännyt Sebastian Tynkkynen. Hänen Tiktok -kommentointinsa tavoitti erityisesti nuoret äänestäjät.
Sanna Marinilla on miljoona seuraajaa Instagramissa, mutta viesteissä hän keskittyy enemmän ei poliittisiin sisältöihin ja oman imagonsa rakentamiseen. Sen hän tekee kyllä erinomaisesti, mutta se auttaa etupäässä häntä, ei puoluetta.
Keskusta kahdeksan paikan menettäjänä oli vaalien suurin häviäjä. Kuvaavaa on, ettei se enää ole yhdessäkään vaalipiirissä suurin. Asemansa puolue menetti perussuomalaisille. Pohjoinen keskeiseen Suomeen asti kuuluu nyt PS:lle.
Erikoista muutos on sikäli, ettei maahanmuutto ole perussuomalaisten nyt hallitsemilla alueilla keskeinen puheenaihe, josta kansa puhuu. Perussuomalaiset onnistui kuitenkin kanavoimaan kansalaisten närkästymisen hintojen noususta ja toimeentulo-ongelmista hallituksen ajaman vihreän siirtymän syyksi. Juuri keskustaa puolue syytti turvebisneksen tärvelemisestä ja EU:n suuntaan kumartamisesta metsäkysymyksissä.
Se naula veti.
Marinille olisi ollut opittavaa historiasta. SDP on aiemmin kyennyt hankkimaan ykköspaikkansa nimenomaan poliittisessa keskustassa kalastelemalla. Toki vaalit eivät ole veljiä keskenään. Jos Marin olisi kuitenkin ottanut alusta asti sovittelevamman roolin ja esiintynyt pääministerinä asiallisesti ilman tunteikkaita ulostuloja, hän voisi nyt olla hallitustunnustelija.
Näin siksi, että hänen henkilökohtainen suosionsa on jotain poikkeuksellista suomalaisessa politiikassa.
Sen lisäksi, että väärä taktiikka ei toiminut odotetusti, puolueen on nyt hyvin vaikea ryhtyä neuvottelemaan sinipunasta. Siinä palavat herkästi Marinin huolitellusti hoidetut sormet.
Uskottavuus on kovalla koetuksella, jos kokoomus määrittää agendan ja Marin joutuu tyytymään siihen.
Jos hän ei tähän lähde, kulkee ainoa tie oppositioon. Marinilla itsellään ei ole hätää. Hänellä on kysyntää Euroopassa. Kansainvälisesti hän on yksi valovoimaisimmista poliittisista johtajista, jollei peräti valovoimaisin.
Loading ...
