Britit ovat saaneet konkreettisesti kokea, miten Euroopan unionista eroaminen heidän arkeensa vaikuttaa.
Lentomatkajärjestäjä Thomas Cookin konkurssia edesauttoi punnan heikentyminen ja sitä kautta brittien matkustushalun hiipuminen. Punnan arvo alkoi laskea heti brexit-äänestyksen jälkeen.
Nyt Britannia joutuu kotiuttamaan 150 000 matkustajaa eri lomakohteista. Tämä on rauhanajan suurin evakuointi.
Ilman vaikutusta eivät myöskään jää Aurinkorannikolla lomailevat ja talvensa viettävät britit. Jatkossa sitten nähdään, miten paljon heidän määränsä todellisuudessa Aurinkorannikolla vähenee.
Konkurssiin ei vaikuttanut yksin punnan heikentyminen eron takia. Polttoaineen kallistuminen ja pakettimatkojen hiipuminen vaikuttivat nekin lopputulokseen.
Myös rahoittajat epäilivät tilannetta, kun Britannia ei enää kuulu unioniin. Eron jälkeen kansainvälinen matkailubisnes hankaloituu monin tavoin.
Pääministeri Boris Johnson joutuu painimaan myös monien muiden ongelmien kanssa. Monet yhtiöt ovat lähtötelineissä saarivaltakunnasta, koska ne uskovat eron vaikeuttavan heidän liiketoimiaan. Esimerkiksi finanssisektorille, joka muodostaa Britannian bruttokansantuotteesta 10 prosenttia, ero tuo epävarmuutta ja lisää yritysten lähtöpohdintoja.
EU-erosta on jo nyt muodostunut melkoinen farssi, ja kaiken lisäksi pääministerin jakkara heiluu. Syynä tähän on se, että hän rikkoi lakia panemalla parlamentin tauolle ilman laillista syytä.
Johnson on pyrkinyt eroon ilman sopimusta EU:n kanssa. Hän on uskotellut, että ero hyödyttä enemmän Britanniaa kuin jäsenyys.
Nyt tuohon ei usko juuri kukaan. Punnan arvon aleneminen kertoo selvää kieltään markkinoiden uskosta. Kaiken lisäksi vakuuttelut siitä, että saarivaltio saisi pitää unionin jäsenyyden tuomat edut, mutta voisi välttää haitat, ovat jo valuneet tyhjiin.
Jäljellä ei ole enää kuin haittojen minimoinen, tai näin pitäisi olla. Joidenkin asiantuntija-arvioiden mukaan Britannia on neuvotteluissa väläyttänyt jopa itselle huonompia eroehtoja kuin mitä EU on sopimusehdotuksessaan tarjonnut.
Mitä sivistyneenä pidetyssä saarivaltakunnassa oikein tapahtuu?
Tämä on hyvä kysymys. Ulkopuolisilla asiaa seuranneilla menee ihmetyksen sormi hämmästyksen suuhun. Elääkö konservatiivinen saarivaltio menneisyyden illuusiossa?
Vielä 1900-luvun alkutaipaleella Iso-Britannia eli suurvalta-aikaa siirtomaineen. Nyt siirtomaat kuuluvat kaukaiseen historiaan. Eikä Britannia Euroopan unionissakaan saanut veturin asemaa. Sen otti Saksa.
Maailmassa ei ole kuin yksi suurvalta, Yhdysvallat, joka aikoinaan oli Iso-Britannia siirtomaa.
Nyt Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ojentaa auttavan kätensä Britannialle ja lupaa ”loistavia kauppasopimuksia”, joista kuitenkin puuttuu toistaiseksi konkretia.
Yhdysvallat ei voi yksin pelastaa Britanniaa ihan itse aiheuttamastaan poliittisesta ja taloudellisesta hämmennyksestä.
Tällä hetkellä mikään ei ole varmaa. Milloin erotaan, erotaanko ylipäätään, tuleeko uudet vaalit, saako Boris Johnson lähteä virastaan?
Eroa on markkinoitu itsenäisyyden palauttamisella. Mitä tuo itsenäisyys pitää sisällään? Jos ja kun se tietää kansalaisten elinolojen heikentymistä ja kaupankäynnin sekä matkustamisen vaikeutumista, niin ovatko britit valmiita sellaisen hinnan maksamiseen.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
