Avaimia on niin moneen paikkaan, jollain on jopa avain onneen. Euforian tunteensta ei oikein voi puhua, kun meikäläisen avaimien kanssa touhuamista seuraa. Täällä Espanjassa kun tuntuu vielä kaiken kukkuraksi olevan niitä avaimia, jokaiselle ovelle oma. Varallisuuden merkkinä pidetäänkin avainnipun kokoa. Ainakin joskus pidettiin.
Meikäläisen vähintäänkin puolihuolimaton avaimien käsittely on tuottanut melkoisesti ylimääräisiä sydämentykytyksiä ainakin vaimolle, jonka sanaisen arkun kadotettu avain avaa. Yleensä kadottamani avaimet kyllä löytyvät, joskus aika erikoisistakin paikoista.
Pari viimeistä kertaa ajoittuvat parin viikon sisään. Kotiavaimet katosivat koiralenkillä Torreblancan kummuilla. Onneksi autossa huomasin asian ja lähdin jolkottemaan takaisin, vaimon jäädessä autolle kädet lantiolla.
Avainnippu oli hyvin fiksusti keskellä kulkuväylää jonkun matkan päässä. Täytyy sanoa että helpotti. Kodin ja firman avaimet siinä sulassa sovussa.
Kerran jätin auton vahingossa käymään, koska tässä autossa ei tarvita avainta muuten kuin vain mukana. Napista painellaan. Siinä se pikkuhiljaa ajokuntoisena odotti noutajaa tuntitolkulla. En huomannut käyntiääntä kun se on sellainen puolisähköbiili.
-Ei suinkaan vaan auto käy tuossa ulkopuolella kun kuulin sellaisen hörähdyksen, vaimo tuumasi kesken kielen opetteluaan (bensa meni päälle). Ei tarvitse arvata, ett jonkun verran siinä ryynejä tuli tarkemmalta puoliskolta. Selittelylahjojani olisi ollut turha käyttää. Tässä oli vain pari esimerkkiä.
On sekin muuten kumma, että ne kotiavaimet ovat joka kerta väärässä taskussa. Kauppakassi kädessä sitä avainta joutuu kaivamaan oikealla kädellä vasemmasta farkun taskun pohjasta.
Kannattaa muuten hankkia ajoissa toinen auton avain jos vara-avain on jo käytössä, niin kuin minulla. Tästäkin on pari kertaa jo minulle huomautettu.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
