Kotimaani opi Suomi, Suomi armas synnyinmaa, siellä valkolatvatuomi ahon laitaa reunustaa.
Sitä on hienoa tulla Suomeen kuukausien poissaolon jälkeen. Se on ihan totta. Totta on myös toinen puoli. Toukokuun alku ei kovin hääppöiseltä näyttänyt ilmojenkaan puolesta.
Kaikki näytti syksyn jälkeen jääneen paikalleen. Harmaata ja kosteaa, lähellä nollaa lämpötila. Suunniteltuun veneen kunnostukseen ei voinut uhrata aikaa, hanskat kädessä kun ei ole tottunut hommia tekemään.
No, ei hätiä mitiä, on vain odotettava aikoja parempia. Oli rentouttavaa katsella vapun juhlintaa Fugessa kavereiden lähettämistä kuvista, sadepisaroiden valuessa ikkunoitamme pitkin.
Tavallista kylmempää oli kai ollut myös Aurinkorannikolla, ei kuitenkaan Suomen veroista.
Onni on kuitenkin eri asioissa kuin säässä. Meidän kohdalla auringon tuoman mielihyvän korvaa tietysti ne lapsenlapset. Heidän aurinkoiset kasvot loivat sellaista valoa mummin ja vaarin sisimpään, että hetkessä oli mielestä poissa sateet ja harmaudet.
Ilo oli myös seurata koiramme ilakointia tutuissa metsämaisemissa. Valle paineli koko ajan kuono maassa ja mutkitellen, vapaana.
Valitettavasti näyttää siltä, että kesän vihreyden tuleminen kestää Suomessa normaalia pidempään. Lämpimän kesän voimme jo tässä vaiheessa heivata ajatuksistamme.
Espanjassa talven eläville Suomen suvi on kuitenkin se jokin, vaikka viileämpänäkin. Itse asiassa ajatukseni ovat jo ensi syksyssä. Sen verran on uusia asioita tulossa Fugeen, että kesä voi tuntua täällä pitkältä.
Niin, MM-lätkä alkaa tänään. Kaikki kansa nyt kannustamaan Suomen nuorta ja taitavaa joukkuetta kultaan.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
