Muutaman viime vuoden aikana Aurinkorannikon suomalaiset ovat päässeet tutustumaan Antti Maunun musisointiin. Pitkän uran EU-juristina Brysselissä tehnyt Maunu on alkanut viihtyä pieniä pätkiä Fuengirolassa töiden niin salliessa, ja innokkaana musiikkimiehenä hän on noussut myös esiintymislavoille täkäläisten kokoonpanojen kanssa.
Musiikki
Ensimmäinen Maunun intohimoista siis oli ja on musiikki. Varhaisimmat soittohommat alkoivat kotona olleella pianolla.
– Olin kuuden vanha, kun ilmoitin äidilleni, että osaan soittaa kaikki tarhassa lauletut laulut pianolla, kahdella kädellä ja silmät kiinni, Maunu muistelee.
– Isäni oli musiikkimies: kuoronjohtaja, pianisti ja pelimanni, ja hänen avustuksellaan pääsin vauhtiin.
Pojan musikaalisuudesta innostuneena vanhemmat hommasivat Maunun kiireellä pianotunneille nuotteja opiskelemaan. Vaan sepä ei ollutkaan Antti Maunun laji.
– Siitä ei tullut yhtään mitään. Vähän myöhemmin en päässyt edes Kemin musiikkiopistoon. Jo silloin hahmotin soittoni pelkän kuulokuvan perusteella ilman käsitystä nuoteista.
Musiikki oli kuitenkin tullut jäädäkseen hänen elämäänsä.
– Seuraavat kymmenen vuotta soittelin iskelmää, poppia ja rockia yksin omassa huoneessani pianolla, uruilla ja kitaralla.
Ensimmäiset bändit tulivat kuvaan vasta 17-vuotiaana ja jäivät sitten opiskelujen ajaksi taas kokonaan pois, kuten oikeastaan koko musiikki. Kun koulut oli käyty, oli jälleen aikaa musiikille, ja auskultointiaikanaan Antti Maunu liittyi Kemissä Loputkin Loat -nimiseen yhtyeeseen, joka keikkaili ympäri Suomea ja saavutti mukavasti myös mainetta.
Lakia Lapista Brysseliin
Toinen merkittäväksi elämänsisällöksi muodostunut asia Antti Maunulle on ollut lakimiehen ammatti.
– Opiskelin Rovaniemellä Lapin korkeakoulussa noin neljässä vuodessa juristiksi. Alalle päädyin oikeastaan kun en keksinyt muutakaan, enkä ole katunut hetkeäkään, Maunu kertaa.
90-luvulla Antti Maunu karisti Rovaniemen pölyt jaloistaan ja siirtyi todella isoon liigaan, kun kutsu kävi Brysseliin EU:n palkkalistoille juristiksi.
– Olin erikoistunut kansainväliseen oikeuteen, minua kiinnosti se, että valtiokaan ei saa tehdä ihan mitä tahansa, vaan on olemassa esimerkiksi ihmisoikeuksien kaltaisia periaatteita.
Vahvana pontimena erikoistumiselle toimi Maunun oma arvomaailma.
– Kyllä se motiivi liittyi yleiseen asevelvollisuuteen. Itse koin senaikaisen Suomen armeijan suorastaan ihmisarvoa alentavana. Tein myös tutkielman jonka aihe oli ”asevoiman käytön kielto kansainvälisessä oikeudessa”. Sitä kautta erikoistuin kansainväliseen oikeuteen, laajemminkin ihmisoikeuksiin, ja siitä edelleen EU-oikeuteen, hän luettelee.
Tupakointi kuriin
Brysselissä Antti Maunu ehti työskennellä 25 vuotta ennen varhaiseläkkeelle jäämistään vastikään. Viitisen vuotta kului maatalouden tukijärjestelmien parissa ja jokseenkin toinen mokoma ympäristödirektiivien valvonnassa. Viimeiset 15 vuotta hän teki tupakanvastaista työtä.
– Tupakan mainontakielto koko EU:ssa tuli voimaan vuonna 2005. Minun tehtäväkseni tuli valvoa miten kieltoa noudatetaan esimerkiksi formulakisoissa.
Panokset olivat luonnollisesti kovat, eikä argumenteissa säästelty.
– Uhattiin että koko formula loppuu EU:sta, jos vaadimme mainoskieltoa. Kävi kuitenkin täsmälleen päinvastoin; muukin maailma seurasi EU:ta ja kielsi tupakkamainonnan formulakisoissa.
Tupakanvastaisen työn Antti Maunu koki sekä mielekkääksi että myös menestykselliseksi, vaikka vastassa olikin melkoinen markkinavoima.
– Koko Euroopan tasolla EU:ssa on vain muutama lakimies kehittämässä tupakanvastaista lainsäädäntöä. Vastapuolella on tietysti aivan erilaiset resurssit, ja lobbaamiseen panostetaan erittäin paljon, hän muotoilee.
– Silti minun käsittääkseni perinteinen tupakka on jo voitettu. On vain ajan kysymys, milloin siitä tulee niin marginaalista, ettei sillä ole juurikaan merkitystä. Seuraava iso kysymys on sähkötupakka; onko se tie tupakointiin vai tie tupakoinnista pois. Siitä meillä ei ole vielä riittävästi tieteellistä tietoa.
Nyt kun päivätyö EU-juristina on taputeltu ja edessä ovat iloiset eläkepäivät, on hyvä kysyä, minkä Antti Maunu kokee tärkeimmäksi asiaksi, jossa on ollut mukana. Vastaus löytyy tupakanvastaisesta työstä.
– Kaikki ne monet asiat mitä tehtiin, mainoskiellot, kuvalliset varoitukset askeihin, jne. johtivat siihen tärkeimpää tulokseen: Tupakointi nykymuodossaan saatiin loppusuoralle, hän muotoilee.
Lisää taidetta
Antti Maunun elämään saapui siis musiikki kuusivuotiaana ja laki noin parikymppisenä. Kolmas intohimo syttyi hieman varttuneemmalla iällä.
– Se tuli oikeastaan ihan puun takaa. Noin viisikymppisenä minulle vaan tuli valtava halu maalata, vaikka en esimerkiksi osaa piirtää lainkaan.
Jos musiikki aikoinaan tarttuikin Maunuun helposti ja nopeasti, oli maalaamisen kanssa huomattavasti työläämpää.
– Maalasin siellä kopissani varmasti kuukausia, ennen kuin uskalsin edes näyttää töitäni kenellekään. Mutta ihmisen oppiminen on paljon muutakin kuin lahjakkuutta. Paljon enemmän se on motivaatiota, tekemisen halua ja paloa.
Lopulta taito alkoi tarttua, ja toistaiseksi ollut Maunulla on ollut kaksi näyttelyä Helsingissä, yksi Brysselissä ja yksi Amsterdamissa.
Työkiireiden jäätyä, aikoo Antti Maunu viettää jatkossa entistä enemmän aikaa Fuengirolassa. Tämä tarkoittaa myös entistä ahkerampaa lavalle kiipeämistä soittohommissa, mikä on Aurinkorannikon musiikin ystäville pelkästään hyvä uutinen.
– Suomalainen populaari kansanmusiikki ja siihen liittyvä osaaminen voi myös olla vientituote, Maunu visioi.
Kuka?
- Antti Maunu
- 58 vuotta
- Muusikko, juristi ja kuvataiteilija
- Kotoisin Kemistä
- Asunut 25 vuotta Brysselissä
- Kaksi aikuista lasta
Janne Leipijärvi
Loading ...
