Aikojen alusta on ajan kuluminen kuulunut asiaan. Ihmisen elo täällä Telluksella on ollut lyhyt. Kuinka paljon on aikaa jäljellä, ei varmasti niin paljoa kun on jo eletty, ei tosiaankaan.
Jos verrataan maapallon ikää vuoden minuuttimäärään, se on vain kahdeksan minuuttia, mitä ihminen on ollut olemassa.
Tämä, tämän kertainen aiheeni putkahti pääkopastani oikeastaan luonnollisesti kun itselleni ajan kulku, ikääntymiseni johdosta tuntuu kulkevan nopeammin kuin koskaan ja varmasti jäljellä on vähemmän kuin takanapäin. Molemmat minä ja maapallo ollaan ehtoopuolella, eittämättä.
Muistan kun nuorena aika meni hitaasti, ei millään jaksanut odottaa pääsyä aikuisten kastiin tai ”kiellettyjen” asioiden pariin. Kaikki yli kolmekymppiset olivat vanhoja ja viisikymppiset jo haudan tavaraa.
Kun katsoo taaksepäin pian seitsenvitosena, voi vain hämmästellä ajan nopeaa kulumista ja sitä, mitä kaikkea on tullut tehtyä ja vielä sallituissa rajoissa.
Aika aurinkorannikolla on vierähtänyt kaikkein nopeimmin, sitä on edesauttanut uudet asiat, uudet ihmiset. Sitä voi uudesti syntyä, kun rohkeasti tarttuu mahdollisuuksiin.
Viimeisen vaihteen kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei käy niin kuin monelle, eli ”kone” leikkaa kiinni liian korkeilla kierroksilla, kun ei tajua sitä ”loikkarivaihdetta”. No, mikä minä olen neuvomaan kun oma ”syylari” on päässyt pari kertaa jo keittämään.
Nyt kumminkin on se loikkari saatu päälle yhteisellä väännöllä. On varmaan hieman erilaisen ajan aika kun saavumme kuukauden päästä rannikolle. Toivon ettei tarvitse pistää pienempää ”silmään” enää.
Loading ...
