Nämä 8 faktaa Espanjasta saattavat yllättää turistin – lue lista

Kokosimme kahdeksan kohtaa, jotka saattavat yllättää ulkomaalaiset vieraat Espanjan tavoissa ja kulttuurissa. Oletko sinä samaa mieltä?

Kun matkailijat vaikkapa Suomesta vierailevat Espanjassa, he huomaavat yleensä joukon odottamattomia kulttuurieroja. Jotkut niistä ovat melko hienovaraisia, lähes merkityksettömiä, ja toiset taas saattavat vaikuttaa voimakkaastikin ihmisten elämään verrattuna muihin maihin. Erot voivat sisältää tapoja, juhlia, ruokaa, viestintää, infrastruktuuria…

Kulttuurierot voivat joskus olla merkittäviä, mutta eivät välttämättä negatiivisia: itse asiassa useimmat ihmiset pitävät niitä suorastaan mielenkiintoisina.

1. Espanjassa syödään todella myöhään

Tämä on monelle tuttu ero. Espanjassa ihmiset syövät paljon myöhemmin verrattuna muihin maihin. Esimerkiksi Espanjan naapureista Portugalissa lounas syödään noin kello 13 ja illallinen kello 20, kun taas Ranskassa lounasta syödään keskipäivän ja kello 14 välillä, ja illallisaika on noin puoli yhdeksältä.

Espanjassa on kuitenkin normaalia syödä lounasta vasta noin kello 15 ja illallista kello 22, mikä on monille ulkomaalaisille suorastaan järkyttävää. On myös huomattava, että Espanjan aikavyöhyke ei useinkaan vastaa sen naapurimaiden aikavyöhykkeitä eikä ruokahalu noudata kellonaikoja, joten vähemmästäkin voi tulla nälkä – tai mennä ihmisparan ruokakello sekaisin.

Hyvä puoli on se, että kukaan ei pakota syömään illallista Aurinkorannikolle tai muuallakaan Espanjassa vasta yhdeksän tai kymmenen aikaan illalla.

Turistit voivat ihan vapaasti nauttia illallista vaikkapa kuudelta.

2. Kansallislaulu ilman sanoja

Jotkut saattavat yllättyä kuullessaan, että Espanjan kansallislaulussa ei ole virallisia sanoja. Espanja ei kuitenkaan ole ainoa sanaton Euroopan maa: Kosovolla, Bosnia ja Hertsegovinalla sekä San Marinolla on myös sanatommat kansallislaulut.

Espanjan kansallislaulu juontaa juurensa Marcha Granaderasta, jota soitettiin 1700-luvulla sotilasparaateissa ja muissa tilaisuuksissa, joissa Espanjan kuninkaallinen perhe oli läsnä.

Vuosikymmenten aikana maassa on ollut joitakin yrityksiä liittää siihen sanoja, mutta ne eivät ole olleet menestyksekkäitä, pääasiassa erimielisyyksien vuoksi. Siksi laulu on pysynyt samana kuin se oli yli kolme vuosisataa sitten.

3. Espanjalaiset pitävät raa’asta ja kylmästä ruuasta

Espanja ei tietenkään ole ainoa maa, jossa raa’an tai kypsentämättömän ruoan syöminen on yleistä — olemme kaikki popsineet vaikkapa japanilaista sushia.

Kuitenkin jotkin Espanjan suosituimmista tuotteista syödään suoraan pakkauksesta. Näin on niin sanottujen embutidojen, kuten kinkun ja chorizon kohdalla. Ne saattavat vaikuttaa pelkältä raa’alta lihalta, mutta niistä on tullut olennainen osa espanjalaista gastronomiaa. Itse asiassa nämä ovat ruokia, joita espanjalaiset kaipaavat eniten poistuessaan maasta. Jotkut jopa täyttävät matkalaukkunsa serrano-kinkulla lähtiessään ulkomaille!

Embutido on yleisnimitys erilaisille espanjalaisille makkaroille ja lihajalosteille, jotka on yleensä valmistettu jauhetusta lihasta, mausteista ja suolasta. Näitä tuotteita ei yleensä kypsennetä vaan ne syödään raakana, suoraan pakkauksesta. Tunnetuimpia embutidoja ovat esimerkiksi:

• Jamon serrano: Kuivattu ilmakuivattu kinkku, joka on yksi Espanjan kuuluisimmista tuotteista.
• Chorizo: Maustettu makkara, joka sisältää paprikaa, mikä antaa sille sen tunnusomaisen punaisen värin.
• Salchichón: Maustettu kuivattu makkara, joka on valmistettu sianlihasta ja maustettu pippurilla ja muilla mausteilla.
• Lomo: Ilmakuivattu porsaanfilee, joka on maustettu suolalla ja pippurilla.

Embutidot ovat olennainen osa espanjalaista ruokakulttuuria ja niitä käytetään usein tapas-annoksissa, voileipien täytteenä tai yksinkertaisesti viipaloituna välipalana.

Kylmät keitot ovat myös tyypillisiä Espanjassa, erityisesti kesällä. Nämä keitot valmistetaan yleensä raaoista vihanneksista, oliiviöljystä ja suolasta, ja suosituimpia ovat herkullinen gazpacho ja salmorejo. Salmorejo on paksumpi ja täyteläisempi kuin gazpacho. Se tarjoillaan kylmänä ja sen päälle asetetaan usein hienonnettua kovaksi keitettyä kananmunaa ja paloiteltua serrano-kinkkua.

4. Kaihtimet ovat välttämättömiä Espanjassa

Yksi espanjalaisten hämmästyttävimmistä asioista matkustaessaan ulkomaille on kaihtimien puute asunnoissa. Suomessa kaihtimia toki on, mutta monissa muissa maissa ne eivät ole välttämättä yleisiä.

Tämä tapahtuu myös toisin päin: kun ihmiset tulevat Espanjaan, heistä on joskus yllättävää huomata, että jokaisessa talossa ja jokaisessa hotellihuoneessa on kaihtimet ja luultavasti myös ikkunaverhot tai -suoja.

Espanjassa kesän kuumimpina kuukausina ikkunasuojat laitetaan kiinni myös iltapäivisin, joten paahde ei pääse sisään.

5. Hyvin kuuluisa siesta

On vain vähän asioita, jotka edustavat espanjalaista kulttuuria paremmin kuin siesta. Nämä iltapäivänokoset voivat tarkoittaa tuntien lepoa sängyssä tai vain pientä torkahdusta sohvalla.

Syynä sen suosioon saattaa olla se, että ateriat ovat yleensä raskaampia Espanjassa kuin muissa maissa, erityisesti lounasaikaan.

Siesta on peräisin antiikin ajoilta ja sen juuret ovat Välimeren ja Latinalaisen Amerikan maissa. Siestan alkuperä liittyy sekä ilmastoon että maatalouteen, ja sen historia on pitkä ja monivaiheinen.

Antiikin Rooma: Sana ”siesta” tulee latinan sanasta ”sexta,” joka tarkoittaa kuudetta tuntia (laskettuna auringonnoususta), eli keskipäivää. Antiikin Roomassa ihmiset pitivät yleensä tauon työnteosta kuudennen tunnin kohdalla ja lepäsivät kuumimman ajan päivässä.

Ilmasto ja maatalous: Välimeren alueella, erityisesti Espanjassa, keskipäivän auringon lämpö on hyvin voimakasta, mikä tekee ulkotöiden tekemisestä epämiellyttävää ja jopa vaarallista. Maatalousyhteisöissä oli tapana tehdä töitä aikaisin aamulla ja myöhään iltapäivällä, ja keskipäivällä pidettiin tauko lepäämistä varten.

Ruokailutottumukset: Espanjassa lounas on päivän suurin ja raskain ateria. Runsaan aterian jälkeen on luonnollista tuntea väsymystä ja tarvetta lepoon, mikä tekee siestasta houkuttelevan vaihtoehdon.

Nykyään: Siesta on yhä tärkeä osa espanjalaista kulttuuria, vaikka sen merkitys on vähentynyt kaupungistumisen ja nykyaikaisen työelämän myötä. Monet espanjalaiset, erityisesti maaseudulla, pitävät edelleen siestaa, kun taas kaupunkialueilla ja toimistotyöntekijöiden keskuudessa tapa on harvinaisempi.

Siesta symboloi espanjalaista elämäntapaa, joka arvostaa tasapainoa työn ja levon välillä sekä mahdollisuutta nauttia elämästä ilman kiirettä.

6. Tapaskulttuuri: juomat ja tapakset ystävien kanssa

Yksi tärkeimmistä tavoista, jolla ihmiset viettävät yhteistä aikaa Espanjassa, on lähteä tapaksille. Sitä voi tehdä joka päivä viikossa, ja tapashetkiä kuvataan tavaksi nauttia siitä, mistä espanjalaiset pitävät eniten: ruoasta ja laadukkaasta ajasta ystävien ja perheen kanssa. Maan pohjoisosan baskialueella tapas tunnetaan muuten tunnetaan nimellä pintxos.

Joidenkin mukaan tapaksille lähtemisen tapa juontaa juurensa siitä, kun kuningas Alfonso XIII matkusti Andalusian Cádiziin. Hän tilasi lasillisen sherryä, ja baarimikko laittoi palasen kinkkua lasin päälle estääkseen hiekan pääsyn juomaan, koska tuuli oli voimakasta.

Ilmeisesti kuningas oli niin huvittunut, että pyysi jatkuvasti lasillisia, joissa oli kinkkusiivu päällä. Tapa-sana tarkoittaa ”kantta” espanjaksi, joten siitä siis osuva nimi.

7. Flamenco on espanjalaisen kulttuurin kulmakivi

Flamenco on intohimoinen ja syvästi tunnettu espanjalainen musiikki- ja tanssityyli, joka syntyi Andalusiassa etenkin Sevillassa, Cádizissa ja Jerez de la Fronterassa. Se on monipuolinen taiteen muoto, joka yhdistää musiikkia, laulua ja tanssia ja on olennainen osa Espanjan kulttuuria.

Tämä taiteen muoto on levinnyt ympäri maailmaa, ja monet maat ovat omaksuneet sen omakseen. Esimerkiksi Japani on kehittänyt omia flamenco-perinteitään jo 1920-luvulta lähtien.

Flamenco on tunnettu voimakkaista tunteista, kuten rakkaudesta, surusta, ilosta ja kärsimyksestä, jotka välittyvät musiikin ja tanssin kautta. Musiikissa kuullaan usein kitaraa, laulua (cante) ja erilaisia lyömäsoittimia, kuten kastanjetteja ja käsirumpuja. Tanssissa taas korostuvat voimakkaat ja ilmaisuvoimaiset liikkeet, jotka välittävät tunteiden syvyyden ja intensiteetin.

Flamencossa on erilaisia tyylejä ja muotoja, jotka vaihtelevat perinteisistä ja vakavista paloista kevyeen ja iloiseen alegríaan. Jokainen flamenco-esitys on ainutlaatuinen ja ilmaisee esiintyjänsä persoonallisuutta ja tunnetta.

Espanjassa flamenco on osa arkea monissa tilanteissa, kuten baareissa, ravintoloissa ja festivaaleilla. Se on myös maailmalla tunnettu ja arvostettu taiteen muoto, joka houkuttelee ihmisiä ympäri maailmaa oppimaan ja esittämään sitä.

8. Pussailu poskille: erikoinen espanjalainen tervehdys

Viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on tapa, joka joskus saa ulkomaalaiset tuntemaan olonsa epämukaviksi. Poskisuudelmat ovat toki yleisiä myös Kreikassa ja Italiassa ja Ranskassa, mutta ei niinkään muissa maissa.

Espanjassa suudellaan usein ja aina mahdollisuuksien mukaan. Useimmat espanjalaiset tervehtivät antamalla suukon kummallekin poskelle sekä tavatessa että hyvästellessä. Kannattaa muistaa, että jos et tunne olosi mukavaksi poskipussailujen kanssa, voit aina kätellä.

Se tapahtuu yleensä niin, että kaksi ihmistä koskettavat poskiaan kevyesti ja suutelevat ilmaa tai antavat oikeasti suukon poskelle.

Espanjassa poskisuudelma on yleensä tapa tervehtiä ja sanoa hyvästit ystäville, perheenjäsenille ja tuttaville. Useimmiten annetaan yksi suukko kummallekin poskelle, vaikka tapa voi vaihdella alueittain ja yksilöittäin. Joissakin osissa Espanjaa voi olla yleisempää antaa vain yksi suukko tai jopa kolme suukkoa poskille.

Poskisuudelma on sosiaalinen ele, joka ilmentää läheisyyttä ja kunnioitusta. Sitä käytetään usein epämuodollisissa tilanteissa, ja se on osa paikallista kulttuuria ja tapoja.