Aurinkorannikolla yksinäinen saattaa toivoa, että joulupukki toisi lahjaksi edes yhden lämpimän paketin, sellaisen josta olisi iloa koko vuodeksi. Omillaan toimeentulevan Tolkuntontun tai ”kotikolossaan varpahillaan tepsuttelevan” huushollitaitoisen Kotitontun, joka osaa valmistaa päivittäin maukkaan aamiaisen, herkullisen lounaan ja loistavan illallisen.
Valitettavasti aattokiireiltään pukki ei ehdi kaikkien kotiin toivetta toteuttamaan. Parasta on, että jokainen pyrkii itse löytämään sen oikean. Hauskoja tonttu Torvisia voi löytää baarista tai ravintolasta. Hassuttelevia punanenäisiä ja punanuttuisia tonttutyyppejä.
Vakavasti puhuen yksinäisyys on yksinäiselle sydäntä särkevä ongelma. Tilastokeskuksen tuoreimman, vuoden 2016 kuolinsyytilaston mukaan, itsemurhan teki 184 yli 65-vuotiasta ikäihmistä. Suurin osa itsemurhan tehneistä oli miehiä. Surullisia lukuja, vielä surullisempia ihmiskohtaloita.
Mielestäni yksinäisyyden taustalla on suomalaisten puhumattomuuden perisynti. Miksi emme uskalla avata suutamme ja lähestyä kanssaihmisiä. Miten yksinäisten ongelmaa voisimme auttaa tai edes lieventää? Hymyile ja tervehdi, kun vastaasi tepsuttelee kadulla suomalainen kanssaveljesi tai -sisaresi.
Koskaan emme voi tietää, kenen kohdalle kulloinkin voi laskeutua yksinäisyyden kohtalonviitta ja taakka, sen vuoksi Rakas Ystävä ja Joulunlapsi: muista tänä jouluna yksinäistä ystävääsi.
Aurinkorannikon Tonttujen Tonttuna, Papupatatonttuna, haluan toivottaa teille kaikille oikein Herkullista Joulua sekä vielä Maukkaampaa Uutta Vuotta.
Markku Mutanen