Kadonneiden lasten määrä Espanjassa on kasvussa, ja ilmiöstä on muodostunut vakava yhteiskunnallinen huolenaihe. Sisäministeriön virallisten tilastojen mukaan lähes puolet viime vuonna kadonneiksi ilmoitetuista henkilöistä, tarkalleen 49,4 prosenttia, oli lapsia ja nuoria.
Lasten ja nuorten oikeuksia puolustava Fundación Anar -järjestö vastaanotti vuoden aikana lähes 4.400 avunpyyntöä, jotka koskivat 1.171 kadonnutta alaikäistä. Määrä on lähes kaksinkertainen verrattuna viiden vuoden takaiseen tilanteeseen.
Teinitytöt katoavat useimmin
Anar on koonnut yksityiskohtaista tietoa kadonneista alaikäisistä analysoimalla tuhansia puheluita, jotka on soitettu EU:n yhteiseen kadonneita henkilöitä koskevaan auttavaan numeroon 116000, jota Espanjassa operoi sisäministeriö.
Tiedot paljastavat, että suurin osa karkulaisista, yli 60 prosenttia, on teini-ikäisiä tyttöjä. He tulevat monenlaisista perhetaustoista, mutta yleisin tilanne on yksinhuoltajaperhe, joita esiintyi 36 prosentissa tapauksista. Julkisista laitoksista karanneet lapset muodostavat noin 5 prosenttia tapauksista.
Alle 13-vuotiaita oli 13 prosenttia, ja nuoremmat teini-ikäiset muodostivat noin viidenneksen tapauksista.
Osa on ajettu pois kotoa
Suurin syy lasten katoamiseen on omatoiminen karkaaminen kotoa. Tällaisesta on kysymys 58 prosentissa tapauksista.
Toiseksi yleisin syy on se, että nuori on häädetty pois kotoa. Näitä tapauksia on lähes neljäsosa. Kolmanneksi yleisin syy on vanhemman tekemä sieppaus.
Harvinaisempia syitä ovat eksyminen, onnettomuudet, rikollisessa tarkoituksessa tehdyt sieppaukset sekä yksin tulleiden alaikäisten maahanmuuttajien katoamiset.
Taustalla on usein henkisiä ongelmia
Kahdella kolmesta kadonneesta lapsesta tai nuoresta esiintyi psyykkisiä oireita, kuten surua, pelkoa, ahdistusta, itsetuhoisia ajatuksia, itsensä vahingoittamista tai yksinäisyyden kokemuksia. Jäljelle jäävästä kolmanneksesta moni oli psyykkisen tai fyysisen väkivallan uhreja omassa lähipiirissään.
Muita esiin nousseita ongelmia olivat koulukiusaaminen, ihmissuhdevaikeudet ja lapsiköyhyys, joita esiintyi noin 14 prosentissa tapauksista.
Anarin selvityksen mukaan monet kadonneista lapsista ja nuorista elävät monimutkaisissa ja usein ongelmallisissa perheoloissa ja sosiaalisessa ympäristössä.
Sukupuolittunutta väkivaltaa esiintyi 12 prosentissa tapauksista, ja samankaltaisia lukemia havaittiin myös päihderiippuvuuksien ja psyykkisen väkivallan osalta. 9–10 prosentissa tapauksista esiintyi fyysistä väkivaltaa tai aggressiivista käytöstä.
Puolessa tapauksista perheessä esiintyi mielenterveysongelmia, ja yli neljänneksessä väkivaltaa lapsia kohtaan. Muita merkittäviä tekijöitä olivat ihmissuhdeongelmat, juridiset vaikeudet, lapsiköyhyys ja siirtolaisuus.
Ongelmat ovat pitkäaikaisia ja vakavia
Useimmiten lapsen katoamiseen liittyvät ongelmat olivat jatkuneet jo yli vuoden ajan. Tämä tekee tapauksista erittäin vakavia ja monimutkaisia. Fundación Anar joutui tarjoamaan 82 prosentissa tapauksista psykologista, sosiaalista ja oikeudellista tukea kadonneelle lapselle tai hänen perheelleen.
Tilanteiden kiireellisyys ja vakavuus näkyvät myös siinä, että yli 1.300 tapauksessa mukaan jouduttiin ottamaan ulkopuoliset lastensuojeluviranomaiset.
Järjestön tekninen johtaja Benjamín Ballesteros korostaa, että kriisi koskettaa myös perheitä syvästi.
– Lapsen katoaminen on yksi traumaattisimmista kokemuksista, joita ihminen voi kohdata. Seurauksena vanhemmilla ja läheisillä voi esiintyä pelkoa, ahdistusta, masennusta, päihdeongelmia ja jopa itsetuhoisuutta.
Loading ...
