En erityisesti pidä ruokakaupassa käymisestä. Kauppojen viini- ja juusto-osastoilla sen sijaan viihdyn hyvin. Mikäli osastot ovat hyvin varusteltuja.
Nykyinen vaimoni lähetti minut parisuhteemme alkutaipaleella ruokakauppaan hankkimaan uusioperheellemme apetta. Toin kotiin kolme pulloa hyvää viiniä ja neljää erilaista herkkujuustoa. Sain tylyt haukut. Ei niin, etteivätkö kyseiset elintarvikkeet olisi vaimolleni kelvanneet. Nuhtelu tuli siitä, että hankituilla tuotteilla ei kuulemma pystynyt ruokkimaan meillä asuvaa kahta teini-ikäistä poikaa. Ehkä osittain ymmärsin esitetyn voimallisen kritiikin.
Viinin ja juuston yhdistelmä on aina kiehtonut minua. Viimeksi koin järisyttävän aistielämyksen viime viikonloppuna. Kävimme rouvan kanssa Fuengirolan joulumarkkinoilla ja sieltä tarttui mukaan Galicialaista sinihomejuustoa. Jääkaapissa sattui olemaan pullo Ranskan Alsacen alueelta peräisin olevaa Gewurtztraminer valkoviiniä. Niin oli hyvä yhdistelmä, että melkein itketti.
Muistan myös kokemuksen, kun Mercadonasta ostettu oranssi peruscheddar ja jokin saman marketin surkean valikoiman halpa punaviini olivat täydellisyyttä hipova yhdistelmä. Harmikseni en millään muista, minkä nimistä tuo punaviini oli. Siinä kokemuksessa ainakin hinta-laatusuhde oli kohdillaan.
Lehden keskiaukeamalla sommelier Peter Freislederer kertoo myös yhden tärkeän totuuden viineistä. Joskus rypäleet tai viinialue ovat sivuseikkoja. Maut ja kokemukset syntyvät sen mukaan missä, milloin ja kenen kanssa viiniä nautit.
Sama pätee muihinkin juomiin. Täällä Andalusiassa ollessani paras mahdollinen digestiivi on Pacharan. Vein muutama vuosi sitten Suomeen pullon hyvää Pacharania. Kun nautin sitä Keiteleen rannalla muikkuaterian jälkeen, ihmettelin, miksi muka tykkään tästä. Siellä se maistui pahalta, täällä hyvältä. Ihmeellinen on ihmisen mieli, se ohjaa aistihavaintoja jopa kartan mukaan.
Antti Pekkarinen
Loading ...
