Kuin lomalainen, kävin Fugessa ja viivyin vain viikon verran, vaikka olen tottunut pidempään toviin. Ei siinä paljon ehtinyt, pakolliset kuviot busineksissa ja osittain ystävien tapaaminen.
Jälleen tapaamisissa oli menestyksen maku mukana, halaukset kestivät eineen verran pidempään ja tatami- taputukset selkään puuttuivat. Äijillä, tutut kohtaamisen koraukset viestivät myös positiivista näkemisen iloa. Osittain hätääntymiseltä vaikuttavat kysymykset: Misä Marke ja Valle ova?, pistivät miettimään meidän koko klaanin tärkeyttä.
Ei enää kysytty pilke repsahtaneen luomen alta, oleks iha A-luaka matkal. Kummasti ja melkein huomaamatta A olikin muuttunut Beeksi. Niin se vain on. Ystävät ovat ystäviä, mutta on perhe rakas.
Meillä ei olisi mahdollista viettää laatuaikaa erillään kovinkaan pitkää aikaa, sen verran olemme yhteen kelottuneita lähes puolen vuosisadan aikana. On ymmärrettävä elämisen kauneus huolineen ja murheineen, on itse tajuttava elämän muutosten järkevyys sen sujumisen kannalta. Vallea lainatakseni: Koiran on häntää heilutettava, eikä hännän koiraa. Vuoden vaihteessa sitten taas Fugeen koko fänik, kevättä odottelemaan.
Asiasta ihan toiseen. Suomalaiset ovat ostaneet poikkeuksellisen runsaasti asuntoja kesäkuukausien aikana Fugesta ja ympäristöstä, näin pankistamme minulle annettiin ymmärtää. Hieno juttu, populaatiomme on edelleen hyvässä kasvussa kaiken maailman vastoinkäymisistä huolimatta. Itse asiassa viikon täällä olo aikana ei tullutkaan mieleen näitä negatiivisia asioita.
Loading ...
