Toisessa maailmansodassa käytettiin adrenaliinia sotilaiden suorityskyvyn parantamiseen. Meikäläisen taisteluvalmiuteen ei tarvittu reiteen pistettävää piikkiä, vaan siihen riitti espanjalaisen naapurini hyökkäys toimintaani vastaan rajavyöhykkeellä.
Yykoota tuskin tässä kahakassa tarvitaan, vaikka kiharaisia nämä asiat Espanjassa ovat. Syy liikekannallepanooni oli naapurin puolella kasvava puu, jonka runko oli jo särkenyt tiilikattoamme ja puun oksat peittivät kattomme osittain.
Meikäläisen oikeudentajun siivittämänä tartuin oksasaksiin ja sahaan ongelman poistamiseksi. Kymmenkunta pasurapussia niistä tuli oksista täyteen.
Kesken taisteluani naapurin aikamiespoika teki oman ratkaisunsa ja suu olutvaahtoisena uhkasi poliisilla ja lakimiehellä toimintani johdosta, vaikka hänen isänsä oli antanut suullisen hyväksyntänsä.
Apuvoimia tässä tarvitaan, ajattelin. Soitto asioidenhoitajalleni vahvisti oman käsitykseni siitä, mitkä ovat kenenkin vastuut. Yksinkertaisesti sanottuna tontin omistajan on huolehdittava siitä, ettei tontin kasvisto, esimerkiksi puu, aiheuta naapurin puolelle tai yleiselle tielle ongelmia. Toisin sanoen olen tehnyt työtä heidän puolestaan.
Erikoinen oli myös pojan vaatimus kattoni kaltevuuden muuttamisesta, jotta ei vesi putoaisi katolta heidän pienelle rakentamattomalle tontinosalle. Vesikourun asennusta hän ei ole hyväksynyt, koska se on rajalla. Pojan kolaroitu romuauto on seissyt tontinpalasella parin metrin päässä ikkunastamme jo parin vuoden ajan.
”Pallo ”on nyt naapurin aikamiespojalla. Tässä sitä sitten odotellaan virkaihmisten visiittiä.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
