Suhmurointi, keplottelu, propaganda… mitä näitä nyt on? Kaikilla edellä mainituilla on yhteinen nimittäjä: manipulointi. Manipuloinnin tarkoitus on saada joku tekemään jotain, mitä hän ei ehkä muuten tekisi. Manipulointi perustuu yleensä jonkinasteiseen kiristämiseen, joka voi olla emotionaalista, henkistä, fyysistä tai uhata jotain elämänlaadulle tärkeää. Tavoitteena on oma etu, oli kyse sitten henkilöstä, tahosta tai valtiosta. ”Haistan makkaran käryn!” Tokaisi historianopettajani lukiossa, aina kun hän halusi meidän huomaavan, että jossain valtioiden välisessä sopimuksessa oli jotain epämääräistä.
Olen joutunut joskus manipuloinnin, sekä sen yrityksen kohteeksi. Näissä tilanteissa eniten on ehkä itseni yllättänyt se, kuinka vihainen olen siitä, että ”kuinka tyhmänä tuo ihminen mua pitää?” sen sijaan, että olisin suuttunut siitä, mitä hän varsinaisesti on tehnyt. Onhan se tavallaan imartelevaa, että joku vaivautuu kaikkeen siihen työhön, minkä manipulointi vaatii, sen sijaan että tyytyisi helppoon ja ”tylsään” totuuteen.
Mielestäni totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Mitä syvemmälle totuutta kaivaa, sitä mielenkiintoisemmaksi se muuttuu. Valheet ovat pinnallisia, ja niiden päälle pitää luoda aina uusia ja uusia kerroksia peittääkseen vanhat. Kaikki, jotka meikkaavat, ymmärtävät seuraavan: Se on kuin ei koskaan pesisi meikkejä pois, vaan laittaisi aina vain uutta vanhan päälle. Kasvothan siinä menevät. ”Ai kamala!”, sanoisi Salon Seija.
Otettaisiinko kaikki pieni rehellisyystempaus ja koitettaisiin olla toisillemme aitoja, avoimia ja totuudenmukaisia, kuten kunnon härmäläisten kuuluu? Se voisi tehdä hyvää kaikille ihmissuhteille! Muistakaa silti tahdikkuus. Rehellisyys ei tarkoita että sanoo kaiken mitä ajattelee, vaan sitä, että tarkoittaa mitä sanoo ja kertoo avoimesti mitä tarkoittaa.
Heini Lähteenmäki
Loading ...
