Veljeskansat elossa yhä

Yllätys, yllätys: Suomen kesä alkaa olla ohi. Kohokohtia ovat olleet kevyen musiikin tapahtumat, kärjessä Ruisrock Turussa. Osanottajamäärät kertovat, että kyseessä on kulttuurin muutos. Mielenkiintoista on vertailu Viroon, jossa kevyen musiikin ohella laulujuhlat pitävät yllä perinnettä.

Suosiolistan alapäässä on Suomessa yleisurheilu. Kalevan kisatkaan eivät vedä katsojia samaan tapaan kuin takavuosina. Poikkeus on Paavo Nurmen kisat Turussa, joka edustaakin kansainvälistä sarjaa. Selitys kiinnostuksen hiipumiseen on selvä. Kansainvälisiä mestareita ei Suomesta paljoa löydy. Joukkuelajit jääkiekko ja jalkapallo vievät parhaat kyvyt. Sama tilanne oli 50-luvun lopulla. Silloin alettiin yleisurheiluun koota uusia tulevaisuuden tekijöitä. Juha Väätäinen oli sen sukupolven ensimmäisiä näkyviä nimiä. Väätäisellä alkoi siitä muutenkin elämä ulkosuomalaisena.

*

Minun kesääni on sävyttänyt toista kymmentä vuotta Saarenmaa. Olen ollut järjestämässä Itämeren historiaseminaaria Kuressaaressa Saarenmaan oopperapäivien aikana. Seminaarissa on käsitelty hyvien alustajien voimin Itämeren alueen poliittista tilannetta. Parhaimmillaan tilaisuuksissa on ollut pari sataa osanottajaa, puolet Suomesta, puolet Virosta. Se on tämän päivän Suomen siltaa.

- Mainos -

Tänä vuonna muutimme hiukan tähtäintä. Edellisvuonna teemana oli Suomi 100, viime vuonna Viro 100. Nyt teema oli Georg Ots 100. Sen verran vuosia hänen syntymästään tulee kuluneeksi ensi maaliskuussa. Hyvät asiantuntijat Kulle Raig, Harri Rinne ja Mikko Savikko takasivat esitelmien tason. Eino Grön antoi näytteitä Otsin musiikista.

Seminaarissa siirryttiin politiikan ylätason johdatteluista veljeskansojen henkilötason tunnelmiin. Juuri tästä on kysymys, kun puhutaan veljeskansoista. Median hallitsemassa maailmassa tahtoo painopiste olla ylätason pohdiskelussa, vaikka kansalaiset ymmärtävät paremmin yksilötason tunteet.

Georg Otsin Saarenmaan valssi oli ja on edelleen Suomessa suositumpi kuin Virossa. Miksi? Suomalaisilla siihen ei liity politiikkaa, mutta virolaiset eivät voi oikein sivuuttaa niitä neuvostovallan kuvioita, joihin oli pakko taipua.

Jarmo Virmavirta

Jaa artikkeli:

Mainos
Jatka lukemista