Harjoittelujakson loputtua Minna Martinicorena löysi kesätyöpaikan, eikä nähnyt enää syytä palata Suomeen.
– Oli NIE-numerot, pankkitilit, harrastukset ja kaverit. Elämä rakentui tänne todella nopeasti ja se tuntui mielenkiintoisemmalta kuin elämä Suomessa, Minna kertoo.
Nuorella naisella ei ollut Suomessa mitään sitovaa, joten päätös jäämisestä oli lopulta helppo.
Jooga oli vienyt Martinicorenan sydämen jo nuorena. Lukioikäisenä hän kärsi toistuvista paniikkikohtauksista ja löysi avun joogasta. Oireilu loppui, mutta jooga jäi pysyväksi osaksi elämää.
Joogan lisäksi Minna on harrastanut capoeiraa, tanssia ja kuntosaliharjoittelua. Capoiera on brasilialainen itsepuolustuslaji, johon kuuluu vahvasti myös musiikki ja tanssi.
Martinicorena ehti suorittaa personal trainerin, zumba- ja pilatesohjaajan kurssit, ennen kuin häntä pyydettiin ohjaamaan joogaa. Tuolloin hän työskenteli kuntosalilla Fuengirolassa ja työpaikan toiveesta hän kävi joogaohjaajan koulutuksen. Pikkuhiljaa kuntosalin muut työt jäivät ja rantajooga vei mennessään.
Minna teki pitkään liiketalouden töitä joogan ohella, mutta viime syksynä hän päätti kokeilla siipiään ja jättää palkkatyöt taakseen. Nyt hän ohjaa joogatunteja rannalla, sisätiloissa ja yksityistilaisuuksissa. Hän on myös juuri lanseerannut brunssi-joogan, jossa joogan jälkeen siirrytään rentoutunein ja kiitollisin mielin brunssille läheiseen kahvilaan.
Jooga Arjessa
Minna Martinicorena joogaa niin paljon kuin pystyy, joskus jopa päivittäin. Sana jooga tarkoittaa yhteyttä, jonka voi ajatella olevan mielen ja kehon välillä tai jopa korkeamman tietoisuuden kanssa. Martinicorena pyrkii myös meditoimaan säännöllisesti, mikä lisää entisestään yhteyden tunnetta.
Joogatunteja hän pitää Benalmádenan lintupuistossa, Fuengirolassa tai La Calassa. Osa tunneista on nykyisin sisätiloissa, mutta rantajooga onnistuu myös talvisin päivän lämpimimpään aikaan.
Rantajooga haastaa tasapainoa eri tavalla kuin sisätiloissa harjoittelu. Pehmeä alusta sopii paremmin nivelvaivoihin ja hiekkaan voi kaivaa kuoppia, jotka helpottavat tasapainottelua.
Koti linja-autossa
Sosiaalinen media on täynnä autoissa asuvia ihmisiä. Pieniin tai suuriin autoihin muutetaan yksinään, pariskuntana, lemmikkeineen ja jopa perheineen. Autossa asuminen katsotaan hyväksi tavaksi korvata tavalliset asumismuodot. Lainaa ei välttämättä tarvita, tai sen tarve ei ole niin suuri kuin omistusasunnossa. Vuokra-asuntojen korkeat hinnat eivät myöskään pysty kilpailemaan auton pienien käyttökulujen kanssa.
Auton edullisuus veti puoleensa myös Minna Martinicorenaa ja hänen puolisoaan. He ostivat valmiiksi kodiksi muunnetun 12 metriä pitkän linja-auton. Martinicorena odotti vielä perheen ainokaista, kun he kaksi vuotta sitten muuttivat autoon.
Nyt koko perhe asuu osan vuodesta autossa La Calassa.
-Aluksi autossa asuminen vaati totuttelua, mutta ei se vaikeaa ole ollut. Se on kuin yksiö, vain vähän eri mallinen, Minna toteaa.
Auto on vienyt perheen lähemmäksi omavaraisuutta, sillä kaikki tarvittava sähkö saadaan katolle sijoitetuista aurinkopaneeleista. Halvemmat elinkustannukset ovat myös mahdollistaneet palkkatöistä irrottautumisen. Kodin voi myös ottaa mukaan silloin, kun kaipaa maiseman vaihtoa.
Teksti ja kuvat: Roosa Leinonen
Loading ...
