Koronavirus pyyhkäisee nyt rajulla tavalla läpi koko maailman. Erityisesti Euroopassa tauti jyllää.
Samalla kun tauti leviää, rajoituksia lisätään ja talous sakkaa, kasvaa ihmisten halu auttaa ja sopia.
Monissa maissa, kuten Suomessa, hallitus ja oppositio yhdessä sopivat rajoituksista ja siitä, miten hoidollisia ja taloudellisia resursseja suunnataan.
Tavoite on yhteinen: vähentää vaikeassa tilanteessa haittavaikutuksia eri sektoreilla.
Hyvää esimerkkiä siitä, miten vaikeista asioista voidaan yksimielisesti sopia nopeallakin aikataululla, nähdään Tanskassa.
Työmarkkinajärjestöt ja maan poliittinen johto ovat sopineet, miten tuetaan järeillä toimilla työnantajia, jotta he pitävät ihmiset töissä ja miten lomautustilanteessa pidetään kansalaisten ostokykyä yllä.
Aiemmin tällaisista asioista sopimiseen on saattanut kulua kuukausia, nyt vain muutama päivä.
Suomessa syntyy jatkuvasti verkostoja, jotka ovat valmiita auttamaan esimerkiksi ikäihmisiä kaupankäynnissä ja muissa arkiaskareissa.
Sanna Marinin (sd.) hallitus kokosi pikavauhtia kolmikantaisen ryhmän pohtimaan, miten työnantajia tuetaan, jotta ne kykenisivät välttämään konkurssit ja pitämään ihmiset töissä mahdollisimman pitkään.
Tukipaketti yritysten ja yhteisöjen toimintaedellytysten turvaamiseen lähentelee kymmenen miljardin tasoa, kun mukaan lasketaan lainoitusmahdollisuudet.
Myös pitkään Suomessa jatkuneet julkisten alojen työriidat jätettiin taka-alalle. Yhdessä työnantaja- ja työntekijäpuoli etsii nyt nopeaa ratkaisua, jotta asioissa päästään eteenpäin hankalan ajan yli.
Yleisestikin työmarkkinoilla lapioidaan poteroita umpeen ja etsitään ongelmaratkaisuja, eikä ajeta kapea-alaisesti omaa etua.
Väkisinkin tulee mieleen, että tarvitaanko koronaviruksen kaltainen katastrofi, ennen kuin syntyy yhteisöllisyyttä ja halua heikompien auttamiseen sekä poliittisen yhteisymmärrykseen.
Muun muassa Suomen presidentti Sauli Niinistö totesi koronaviruksen seurausten muuttavan yhteiskuntaa.
Ihan varmasti näin tapahtuu monessakin mielessä. Kukaan ei vielä osaa sanoa pandemian taloudellisia vaikutuksia niin globaalisti kuin koto-Suomenkin tasolla.
Joka tapauksessa menetykset ovat mittavia ja normaaliin paluu vaatii myös jatkossa halua sopia, sovitella ja tulla puolitiehen vastaan enemmän kuin pitää omista eduista ja tavoitteista kiinni.
Toivottavasti nyt virinnyt yhteisöllisyys ja kokemus siitä, että olemme samassa veneessä, jää pysyväisesti kansakunnan kestomuistiin.
Tämä pandemia ole ainut globaalinen uhka. Vastaavia voi tulla jatkossakin.
Ilmaston lämpeneminen taas tuo valtavia haasteita, joita voidaan ratkaista vain laajalla kansainvälisellä yhteistyöllä. Tilannekuva on yhtenäistynyt kaiken aikaa. Samalla ymmärretään yhä laajemmin, etteivät ilmaston lämpenemisen torjumiseen riitä poliittiset päätökset.
Kansalliset ja kansainväliset yritykset ovat laatineet omia ilmastostrategioitaan. Tiedon kasvaessa myös kansalaisten asenteissa tapahtuu muutosta parempaan.
Toivon mukaan globaalit yhteiset ponnistelut pandemian voittamiseksi luovat pohjaa sille ajatukselle, että suuretkin haasteet voidaan voittaa.
Kyse on viime kädessä tahdosta, jota ruokkii yhteisöllisyyden kokemus.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
