Yli 65-vuotiaat määritellään ikääntyneiksi ja heitä käsitellään kansantaloutta rasittavana joukkona. Tämä joukon sanotaan vaarantavan julkisen talouden vakauden. Korkeat verotkin ovat heidän syytään. Muutaman vuoden sisällä on luovuttava monista eduista tai nostettava verotusta.
Tällaisia väitteitä kuulee jatkuvasti päättäjien suusta. Kuitenkin ihmiskunnalla olisi syytä iloita elinaikaodotteiden pitenemisestä. Monet elävät terveempinä ja pidempään kuin aikaisemmat sukupolvet. Silti ikääntyvää väestöä pidetään raskaana taloudellisena taakkana Suomelle ja monelle muulle maalle. Suomi kuuluu sodanjälkeisten suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä ikääntyneiden maiden joukkoon.
Meillä on jo 1,6 miljoonaa eläkeläistä. Vuonna 2020 jo viidesosa suomalaisista on 65-vuotiaita tai vanhempia. Suomessa tosin riittää suurten eläkerahastojen ansiosta rahaa vanhenevan väestön kustannuksiin paremmin kuin monessa maassa. Silti mikään ikuinen rahasampo ei sekään ole.
On kuitenkin muistettava, että suuret ikäluokat ovat olleet töissä usein 35–45 vuotta ja maksaneet tuolta ajalta eläkemenoja. Eläkeyhtiöt puolestaan käyttävät suurimman osan näin kerätyistä varoista eläkkeiden maksamiseen ja loppuosa rahastoidaan tulevien eläkkeiden varalle. Kaiken kaikkiaan Suomi on varautunut suhteellisen hyvin suurten ikäluokkien aiheuttamaan eläkemenojen kasvuun.
Riittää vielä tehtävää, mutta ikäihmisten syyllistäminen on huono tie. Jotta vanhenevasta väestönosasta selvitään, työllisyysastetta pitää korottaa, työperäistä maahanmuuttoa lisätä ja tuottavuutta parantaa.
Paljon sentään tehdään. Lakisääteisen työterveyshuollon lisäksi yritykset järjestävät monenlaista työkykyä ylläpitävää toimintaa. Lisäksi tarvitaan asennemuutos, jotta ikääntyneitä ei syrjitä työelämässä sekä heidän työllisyyttään ja työssä jaksamistaan parannetaan.
Eläkeläiset haluavat myös päästä mukaan pöytiin, missä päätetään heitä koskevista asioista. Suomessa eläkkeistä päättävät eläkeyhtiöt ja niiden edustajat työmarkkinajärjestöissä. Eläkeläisillä ei tässä ole ollut osaa eikä arpaa.
Marjatta Jabe