Tässä koronan kupeessa urheilua telkusta katselleena tulee mieleen, että muuttuuko katselutapa ja kuinka paljon? Eli palaako kaikki yleisö tutuille paikoille kenttien laidoille ja ratojen äärille? Paljonko menetetään vuosien työllä hankittuja kantakatsojia? Uusia katsojia tuskin tulee lisää, kun lähetykset tulevat entistä yksityiskohtaisemmiksi. Onko niistä korvaajaksi ”peli on parasta paikan päällä”meiningille? Avoimia, koronan esiin tuomia kysymyksiä on paljon.
Jos niin on, ettei persukset nouse kotisohvalta, tietää se varmasti suuria ongelmia niin seuroille kuin pelaajillekin. Ajoissa parhaiten asiansa pedanneet seurat tulevat pärjäämään niin kuin esimerkiksi raumalaisten oma ylpeys Lukko.
Lukon turvana on jo 70-luvulla perustettu siivousfirma juniorikiekkoilun tukemiseen, josta nyt ammennetaan tarvittavat taalat edustusjoukkueen menestymiseen. Hieno oivallus puoli vuosisataa sitten. RTK-palvelussa työskentelee tuhansia ihmisiä pitääkseen myös Lukon maalin puhtaana.
Sponsorien tuki tulee oletettavasti ainakin säilymään television kautta saadulla lisälevikin tuella. Siinä onkin Liigan johdolla oma pestinsä neuvotella paremmat tv-sopimukset.
Osalle Liigan joukkueille on vaarassa jo nyt tulla noutaja, kun hallissa kuuluu vain kuulutusten kaiku.
Jos ja kun tämä kausi saadaan kiekossa pakettiin, niin alkaa melkoinen muutosten mylly pyöriä.
Liigajoukkueita joudutaan vähentämään, pelaajien palkkiot pienevät kokonaisuudessa, investoinnit halleihin typistyvät jne. Toivottavasti tämä tilanne antaa mahdollisuuden nuorille kyvyille, joiden pelaaminen voi lisääntyä vanhojen ”köpöjen”joutuessa siirtymään harrastepelailuun rakennemuutosten vuoksi.
Eikä tämä ole pelkästään jääkiekon ongelma, tämä koskee kaikkia yleisölajeja.
Vesa Uusi-Kilponen