Hylättyjen podenco-metsästyskoirien pelastamiselle omistautunut Anna Buttenhoff on todennäköisesti tunnetumpi kansainvälisesti kuin Aurinkorannikolla.
Aurinkorannikolla viettämästään lähes kymmenestä vuodesta viimeiset kolme vuotta entinen uraohjus Anna Buttenhoff on omistautunut hylättyjen podenco-metsästyskoirien pelastamiselle Espanjassa. Pelastamansa koirat hän välittää adoptiokoteihin ympäri maailmaa.
– Pidän tietoisesti matalaa profiilia, tämä on vähän herkkä aihe muun muassa metsästäjien takia, Anna selittää tuntemattomuuttaan.
Hän ei halua kertoa edes tarkkaa asuinpaikkaansa.
-Malagan alueella, hän määrittelee.
Koiria 12 maahan
Anna laskee tähän mennessä välittäneensä adoptoitavaksi noin 120 koiraa. Niistä suuri osa on mennyt Suomeen, osa muualle Skandinaviaan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin, kaikkiaan 12 maahan. Hänellä on kiinteät yhteistyökumppanit kussakin maassa ja hän on saanut verkostoiltaan myös tunnustusta ansiokkaasta toiminnastaan.
Annalla itsellään ei ole koiratarhaa. Suurin osa pelastetuista koirista on hoitoloissa, murto-osa yhteistyökumppaneilla kotihoidossa. Tarjolla olevien hoitopaikkojen määrä ratkaisee pitkälti sen, kuinka monelle koiralle Anna pystyy tarjoamaan apua. Kysyntä ylittää auttamismahdollisuudet. Koiria olisi tulossa niin paljon kuin pystyisi ottamaan.
-Minulle tulee päivittäin viidestä seitsemään soittoa. Yksi haasteellisimmista asioista tässä työssä on joutua sanomaan niin usein ei. Se käy tunteisiin.
Tällä hetkellä Annalla on hoidettavana noin 40 koiraa. Se on hänen mukaansa tavallinen tilanne. Toiminnan kasvattaminen vaatisi Annan mukaan paitsi lisää lahjoittajia, myös uusia kotihoitajia.
Yt-kierros katkaisi uran
2000-luvun alkuvuosina Anna eli aivan toisen näköistä elämää Suomessa. Hän työskenteli tietoliikennealan terävimmässä kärjessä Soneralla vastaten suurasiakasmyynnistä ja -markkinoinnista. Takana oli 20 vuotta tiukkaa uraa.
-Olin täysin omistautunut työlleni.
Annan ura törmäsi seinään vuonna 2006, kun maailmanvalloituksessaan epäonnistunut Sonera ilmoitti yt-neuvottelujen jälkeen sanovansa irti satoja ihmisiä, Annan siinä joukossa.
-Työorientoituneena ihmisenä sairastuin ja paloin loppuun, kun pohja otettiin pois. Olen ollut nyt sairaseläkkeellä joitakin vuosia, Anna summaa.
Tänä päivänä hän pitää tapahtunutta onnenpotkuna. Hän sanoo löytäneensä todellisen elämäntehtävän, jonka myötä hän on tavannut samanhenkisiä ystäviä ja päässyt myös matkustamaan.
-Luulin, että aikaisemmin oli kiireistä, mutta nyt vasta onkin, hän naurahtaa, mutta mainitsee samaan hengenvetoon asian vakavan puolen.
-Tietoliikennealalla ihmiset eivät yleensä ole hengenvaarassa, mutta koirilla se on eri juttu. Tässä ei voi katsoa kelloa, tämä on 24/7-työtä ja hyvin intensiivistä.
Anna arvelee myynti- ja markkinointitaustastaan olevan hyötyä myös koirien pelastamisessa.
-Uskon, että olen saanut näinkin ison verkoston aikaan siksi, että taustani ansiosta osaan Facebookissa esitellä kiinnostavasti adoptioon menevät koirat. Ehkä ihmisten on kiva lukea niitä.
Lahjoitusten varassa
Muutettuaan Aurinkorannikolle Anna harrasti vielä golfin pelaamista. Itse asiassa kyseinen harrastus oli osasyy siihen, että Anna alkoi pelastaa podencoja.
-Alkuvuosina löydettiin ystäväni kanssa podenco golfkentältä Benalmádenasta. Siitä alkoi kiinnostus juuri tätä rotua kohtaan. Toki jo aiemmin halusin auttaa koiria täällä, viedä tarhoille ruokaa ja peittoja. En kuitenkaan tiennyt, että tilanne on täällä niin järkyttävä kuin se on.
Anna alkoi seurata aihetta myös Facebookista. Kolme vuotta sitten hän adoptoi ystävänsä kanssa tappotarhalta podencon, joka kuitenkin karkasi omille teilleen. Kun koira myöhemmin löytyi kuolleena moottoritieltä, Anna hoiti suruaan päättäen tehdä podencojen hyväksi jotain enemmänkin.
-Niin perustin Vals Podenco Rescaten, se nimettiin tuon kuolleen Valentine-koiran mukaan. Kaikki lähti käyntiin FB-sivustosta, jonka kautta aloin jakaa podencoja adoptioon. Vuosi sitten rekisteröin yhdistyksen.
Yhdistyksellä on yhteistyökumppaneina kotihoitajien lisäksi muutama koirahoitola sekä pari eläinlääkäriä. Anna tutkituttaa jokaisen pelastamansa koiran eläinlääkärillä otattaen perusteelliset verikokeet ja hoitaen rokotukset, sirutuksen ja passin kuntoon. Yhdistyksen toiminta on täysin lahjoitusten ja adoptiomaksujen varassa. Säännöllistä tuloa ei ole, mikä kasvattaa haastetta.
-Välillä ollaan miinuksella, mutta yhteistyökumppanini ovat hyvin pitkämielisiä. He tietävät, että rahaa tulee välillä enemmän ja välillä vähemmän.
Julma kulttuuri
Anna kertoo, että Espanjassa hylätään arviolta noin 150.000 podencoa vuosittain. Myös niin ikään metsästykseen käytettäviä galgoja löytyy hylättyinä paljon, mutta podencoja vielä enemmän.
-On mahdoton sanoa tarkkaa lukua, koska niitä löytyy milloin mistäkin. Metsästäjät hylkäävät koirat, joita eivät ole enää kelpaa metsästykseen sairauden takia tai vanhuuttaan. Ikivanhan perinteen mukaisesti niitä pidetään vain työkaluina, jotka heitetään pois, jos ne hajoavat. Andalusia vanhana agraariprovinssina on tässä suhteessa takapajuisinta aluetta.
Ongelmaan on Annan mukaan hyvin vaikea puuttua.
-Tämä on niin syvällä kulttuurissa istuva asia, että sille on vaikea mahtaa mitään. Lisäksi on oltava varovainen, koska voi käydä niin, että jos metsästäjät ilmiantaa koirien huonosta kohtelusta, he kostavat sen koirille.
Toisaalta rohkaiseviakin kokemuksia on tullut.
-Vuosi sitten yksi metsästäjä otti yhteyttä, että hänellä kolme koiraa, jotka ovat menossa tappotarhalle. Hän kysyi, otanko minä ne. Tätä ei Andalusiassa tapahdu usein. Koirista kaksi päätyi Suomeen ja yksi Kaliforniaan, Anna kertoo.
Tiina Piha
KUKA?
- Anna Buttenhoff
- Kotoisin Helsingistä, asunut 9 vuotta Malagassa.
- Työskennellyt 20 vuotta tietolliikennealalla.
- Espanjassa hylättyjä podenco-metsästyskoiria pelastavan ja adoptioon välittävän Vals Podenco Rescate -yhdistyksen perustaja
Loading ...
