Alkuviikosta julkaistiin Suomen suunta -niminen raportti. Sitä ovat olleet laatimassa työmarkkinajärjestöjen edustajat ja talouden asiantuntijat.
Yllätyksiä ei raportin sisällössä juuri ole. Yllättävää sen sijaan on niin työnantaja- kuin työtekijäpuolenkin yhteiset näkemykset Suomen talouden kehittämisestä.
Talouden asiantuntijatkaan eivät esitä peruslinjoista eriävää näkemystä.
SAK:n ja EK:n puheenjohtajat eli Jarkko Eloranta ja Jyri Häkämies pitivät välttämättömänä ulkomaisen työvoima lisäämistä Suomeen. Asiantuntijoiden mukaan maamme tarvitsee yli 40.000 vierastyöläistä joka vuosi. Se on talouskasvun edellytys.
Jo nyt yli 60 prosenttia suomalaisista yrityksistä ilmoittaa liiketoiminnan kasvun esteeksi työvoimapulan.
Monet tahot ovat arvioineet, että asiantuntijoiden ja huippuosaajien lisäksi Suomi tarvitsee teollisuustyöntekijöitä, hoitajia ja bussikuskeja. Tämä on palveluiden toimivuuden edellytys jatkossa, kun huoltosuhteemme edelleen heikkenee ja työelämästä poistuu enemmän suomalaisia kuin opinahjoista valmistuu uusia.
Myös työttömien aktivointia – koulutusta ja kurssitusta – halutaan lisätä, jotta työvoimapula helpottuisi.
Työryhmän mielestä Suomen on pidettävä kiinni ilmastotavoitteistaan eli hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä. Työryhmän jäsenten näkemyksen mukaan Suomen pitää osoittaa investoijille, että meiltä löytyy tahtoa lisätä päästötöntä energiantuotantoa.
Jo suunnitelmissa olevia ja toteutukseen lähtevien investointien määrä nousee Suomessa yli kymmenen miljardin. Työryhmä näkee vihreässä siirtymässä suuria mahdollisuuksia.
Ryhmä piti tärkeänä myös tuottavuuden kasvattamista. Työn tuottavuus ei ole Suomessa kasvanut toivotusti. Avuksi on otettava jalostusasteen nostaminen ja tuotantotapojen uudistaminen tietoteknisten ratkaisujen avulla.
Yllättävää työryhmän työssä on ollut näkemysten yhtenäisyys esimerkiksi juuri Jarkko Elorannan ja Jyri Häkämiehen välillä. Samalla vaalien läheisyys pistää pohtiman sitä, että miten maahan saadaan vaalien jälkeen hallitus, joka tukee työryhmän mietintöjä.
SDP on ay-liikettä lähellä ja monesti ne jopa pelaavat yhteen tarpeen vaatiessa. Vähän sama tilanne on kokoomuksen ja EK:n kanssa.
Niin kokoomus kuin SDP ovat vahvasti maahanmuuton ja vihreän siirtymän kannalla. Molemmat ovat myös julistaneet, ettei ilmastotavoitteesta tingitä.
Suurtakaan ajatusten lukijaa ei tarvita, kun arvioi, että työmarkkinajohtajien toiveissa taitaa olla sinipuna.
Samalla heille ehkä hiipii puseroon pelko perussuomalaisten vaalivoitosta.
Perussuomalaisilla on niin maahanmuutosta kuin vihreästä siirtymästäkin täysin erilainen käsitys. Maahanmuuttoa ei juuri tarvita ja ilmastotavoitetta tulee siirtää vuoteen 2050.
Toki demareilla ja kokoomuksellakin riittää soviteltavaa. Jos yhteiseen hallituksen halutaan, pitää molempien laskea sotakirveet ja ryhtyä pohtimaan sitä, mikä yhdistää, eikä rähjätä siitä, mikä puolueita erottaa.
Helppoa ei siis ole, kokoaa hallitusta kukan tahansa. Paljon on nieltävä, tultava vastaan ja soviteltava, jotta hallitus saadaan ylipäätään kasaan. Saati ohjelma, joka tukee maan parhaiden asiantuntijoiden ja työmarkkinoiden etujärjestöjen ajatuksia.
Loading ...
