Henkilökuvat

Työ lasten parissa on kutsumus

Tuisku Pekkarinen viihtyy erinomaisesti työssään lasten parissa. Ohjaajana hän pyrkii aina menemään aidosti lapsen tasolle ja ymmärtämään, mitä lapsi haluaa hänelle sanoa. Tuiskulassa asiat tehdään rauhassa yksi kerrallaan. Käytössä on kasvatuksen tukena laaja aistivälineistö. Omat välineistönsä on arkipuuhille, matematiikalle, kielille ja kulttuurille. (Kuva: Sonja Riihikangas)

Lasten rakastama Tuisku Pekkarinen soveltaa kasvatuksessa montessorimetodia.

Tuisku Pekkarinen on aktiivinen nainen, joka harvoin sanoo ei. Aurinkorannikolla hän on asunut vuodesta 2001 lähtien ja ollut mukana monenlaisessa vapaaehtoistyössä.

Hän on perustanut Lumipartion, jota veti seitsemän vuotta. Hän on myös ollut laittamassa alulle nuorille suunnattua Saapas-toimintaa sekä Aurinkorannikon Naisten Pankin toimintaa.

Fuengirolan kotikoulun osana toimivan Tuiskulan hän avasi vuosi sitten syksyllä Centro Finlandian yläkertaan. Se on 3–6-vuotiaiden lasten päiväkerho, jota hän vetää.

– Tuiskulassa sovellan montessorimetodia, joka on lapsikeskeinen kasvatusmenetelmä. Se perustuu siihen, että rohkaistaan ja autetaan lasta tekemään asioita itse, kuvailee Pekkarinen.

Kutsumusammatissa

Tuisku Pekkarinen on aina rakastanut lapsia. Hänellä itsellään on kaksi jo aikuista poikaa.

Työskentely lasten parissa on hänelle kutsumus.

– Lapset ovat niin ihania, välittömiä, positiivisia ja aitoja. He suhtautuvat kaikkeen innolla.

Lasten kanssa oleminen on ollut Tuiskulle aina luontevaa. Jo nuorena hän tiesi, että haluaa työskennellä lasten parissa. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän piti välivuoden.

– Menin päiväkotiin kiertäväksi sijaiseksi, mutta en ollut yhtään tyytyväinen kasvatusmetodeihin siellä. Kaikkien lasten piti tehdä aina samaa juttua yhtä aikaa silloin, kun käskettiin.

Tuiskun mielestä ei ollut luontevaa, että lasten eteen läntättiin vaikka yksi kynä ja valkoinen paperi ja käskettiin piirtää. Turhautuessaan lapset alkoivat vain tapella toistensa kanssa.

– Halusin jonkin vaihtoehtoisen kasvatusmetodin. Pian sain tietää suomalaisesta naisesta, joka oli opiskellut Lontoossa montessoripedagogiikkaa ja etsin hänen numeronsa puhelinluettelosta.

Lontooseen vei pian Tuiskunkin tie. Siellä hän opiskeli yhteensä puolitoista vuotta.

– Siinä välissä olin puoli vuotta Suomessa Lintuvaaran montessorikoulussa Espoossa.

Koulutuksen päätteeksi oli vielä tentit. Tuiskun piti kirjoittaa yksityiskohtaisesti kaikista montessorivälineistä ja kertoa niiden tavoitteista sekä hyödyistä eri-ikäisille lapsille.

– Kaikki tehtiin tietenkin englanniksi. Koulutus oli todella tiukka. Jo heti ensimmäisenä koulupäivänä meille kerrottiin, että sosiaalisen elämän voi unohtaa.

Tuiskun vieressä istui kolme nigerialaista nunnaa ja hän ihmetteli, mihin oli tullut. Ryhmä oli iso ja opiskelijat ympäri maailman.

Valmistumisensa jälkeen Tuisku meni töihin Munkkiniemen montessorikouluun. Suomeen hän ehti perustaa kolme montessorikoulua.

Tuiskula on hänen neljäs aikaansaannoksensa. Siellä leikitään, lauletaan, lasketaan ja luetaan, runoillaan, maalataan ja keksitään sekä oivalletaan yhdessä.

Ympäristö tehtävineen ja leikkeineen antaa jokaiselle lapselle intoa tehdä ja kokea niitä asioita, joista hän on kiinnostunut. Kaikkien ei tarvitse tehdä samoja asioita samaan aikaan.

– Tuiskulassa näytetään, ohjataan, kannustetaan, uskotaan ja luotetaan lapsen taitoihin sekä kykyihin oppia ja tehdä itse. Lapsen omanarvontunto nousee, kun hän tajuaa osaavansa itse jonkin asian.

Liekki leimahti

Espanjassa Tuisku Pekkarinen on ehtinyt tehdä muutakin. Hän on ollut töissä seurakunnalla, Marbellan montessorikoulussa, kiinteistövälityksen sihteerinä ja kirjoittanut juttuja freelancerina.

– Juttuja kirjoittaessani tapasin myös mieheni Antin, jonka lehteen kirjoitin. Tapasin hänet ensimmäisen kerran, kun menin noutamaan palkkaani helmikuussa 2007.

Seuraavan kerran pari tapasi vahingossa roskisten luona. Liekki leimahti kolmannella tapaamiskerralla, kun Tuiskun kaverit houkuttelivat naisen Reflaan iltaa viettämään.

– En meinannut lähteä mukaan ja ajattelin livistää sopivan tilaisuuden tullen kotiin, mutta sitten näin Antin baaritiskillä. Ajattelin, ettei se voi olla kovin tyhmä, kun on päätoimittaja.

Tuisku meni juttelemaan Antille, ja juttu alkoi luistaa todella hyvin.

– Huomasimme, että meillä on paljon yhteistä. Juttelimme aamuun asti. Antti pyysi minua treffeille ja kävimme ulkona syömässä. Nyt olemme olleet pian kymmenen vuotta naimisissa.

Vapaaehtoistöitä Tuisku on vähentänyt, joten nykyään hänellä on enemmän vapaa-aikaa. Hiljattain hän sai ihanan mahdollisuuden päästä näyttelemään lyhytelokuvaan nimeltä Inner Calling.

– Se oli upea kokemus, vaikka en tykkää yhtään olla esillä. Yleensä pysyttelen taka-alalla.

KUKA?

  • Tuisku Pekkarinen
  • 57 vuotta
  • Tuiskulan perustaja, vetäjä ja montessoripedagogi
  • Asuu Fuengirolassa
  • Harrastaa ompelemista, valokuvausta, kasveja ja ruokakulttuuria

Sonja Riihikangas

Kolumnit

Vesa Uusi-Kilponen

Kusetusta?

  Koko täällä Aurinkorannikolla oloaikana, kaikkiaan yli tusinan verran vuosia kartuttaneena,...

Viikon kysymys

Mikä on paras jouluruoka?

Katso tulokset

Loading ... Loading ...

Fuengirola.fi Facebookissa

Varaa saunavuoro: (+34) 646 111 203