Melkein kaksi kuukautta sydäntalvella Suomessa vierähti; vihdon hetkeksi lämpimään takaisin. Autuutta lähellä pelkkä ajatus pois kylmästä, märästä, liukkaasta ja kalliista kotimaasta.
Facebookin ihmeellisestä maailmasta löysin muiston, jossa kerrottiin, että 9v sitten olin teatteria opettamassa Torreviejassa. Sieltä seuraavaksi syystalveksi Teneriffalle, kevääksi Gran Canarialle. Fugessa sen jälkeen talvet kohtalaisen tiiviisti.
Joskus tuntuu, ettei vuosiin mahdu mitään merkityksellistä, mutta tällä reissullani ajattelen toisin. Vuosia sitten ajatus suomalaisesta teatteriryhmästä Fuengirolassa oli kaukainen, lähes mahdoton ajatus. Nyt se on siellä kaikessa moninaisessa kukoistuksessaan. Helmikuun 12. päivänä ”Tuntemattoman” esitystä valvomassa Las Palmerasin Colón-salissa, on viimeinen kerta kun ohjaajana mainitaan minun nimeni. Ei tunnu haikealta. Olen hommani hoitanut kolmen vuoden aikana.
Paavo Ässämäki ensin tuottajana sekä näyttelijänä, sitten apulaisohjaajana ja nyt tulevaisuudessa ohjaajana tuntee Suomelan teatterin maaperän kuin omat taskunsa. Yhteistyö on ollut upeaa ja annan kaiken vetoapuni mikäli sitä jatkossakin tarvitaan. Nyt on uusien asioiden aika.
Toivon produktiolle pitkää ikää ja paljon kansainvälisiä vierailuja edustaen Aurinkorannikon esittävien taiteiden osaamista. Lopputulos ylitti kaikki villeimmät unelmani. Sanoin lähtömetreillä, että haluan valmentaa teatteriryhmän, jolla on valmiuksia ottaa vastaan monia ohjaajia, kapellimestareita, näyttelijöitä, puvustajia, lavastajia jne. Kaiken ydin on ryhmä ja sen dynamiikka. Joskus toiveet toteutuu kovalla työllä.
Pitäkää rima korkealla!
Loading ...
