Täällä Suomessa ja Raumalla se syksy alkaa näyttämään niitä huonoimpia puoliaan, eli vettä tulee harva se päivä ja pimeys valtaa vuorokaudesta suurimman osan. Ulkoilun mielekkyys on haastavaa, vaikka kuinka gore-texit peittävät kroppaa. Tämä tietää kyllä sitä enenevää tuijottamista erikokoisiin ruutuihin.
Telkkarista ei tunnu löytyvän muuta kuin uutiset ja ajankohtaisohjelmat, niissäkin puidaan trumppia ja koronaa pääasiassa. Kiekkoväki kihertelee kuitenkin liigan alettua ja suurin osa katsojista pysyykin kotona telkkarin ääressä koronan pelossa.
No, onhan niitä muitakin ohjelmia. Vaarallisesti lihava, tohtori paise, suurin pudottaja, ensitreffit alttarilla, big brother ja sohvaperunat esimerkiksi. Meikäläisen kaaliin ei mahdu näiden ohjelmien katsojien mieltymykset ollenkaan. Samat ohjelmat pyörivät ruudussa viikoittain monta kertaa. Lisämausteena joka arkipäivä tulevat vanhat Suomi-elokuvat. Yksi huvittavimpia ohjelmia on tiedä ja voita rahankeruuohjelma jossa osallistujaa viedään kuin pässiä narussa. Jotensakin ohjelmakarttaa katsoessa tulee mieleen tehdä tai ostaa halvalla olematonta.
No, onhan niitä maksullisia kanavia ihan riittävästi, joista kyllä voi maksamalla katsella omaehtoisesti laadukkaitakin ohjelmia, se on kuitenkin aika arvokasta, niin ovelasti on paketteja laadittu, ettei yksi tai kaksi pakettia riitä tyydyttämään kaikkia katsomistarpeita.
Aurinkorannikolla ei paljon telkkaria tarvitse katsoa, on paljon muuta tekemistä ja kavereiden tapaamisia. Ja joka päivä on ulkoilupäivä, siinä se juttu. Onko mahdollisesti omalla ja vaimoni kohdalla se että viidentoista Aurinkorannikolla vietetyn talven putki katkeaa, ei vielä tiedä. Niin ja Vallenkin pitäisi kasvattaa se pohjavilla silloin hyvin nopeasti. Yksitoista vuotta on hauvelimme nauttinut Torreblancan kukkuloista, pieni ihmetys sillekin olisi Raumalle jäänti.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
