Yksi Aurinkorannikon isoja vetovoimatekijöitä suomalaisten keskuudessa ovat monipuoliset palvelut omalla kielellä. Monille jopa tärkein näistä palveluista saattaa olla suomenkielinen AA-ryhmä.
Suomessa on arvioitu olevan noin 400.000 alkoholistia. Alkoholismi on sairaus, johon ei ole löydetty parannuskeinoa. Niinpä se ei parane myöskään Finnairin kyydissä Aurinkorannikolle tultaessa.
Monet alkoholistit ovat kuitenkin löytäneet raittiuden ja saaneet elämänsä takaisin raiteilleen AA-ryhmien kautta. Niinpä on loogista, että näille ryhmille on selkeä tilaus myös Aurinkorannikolla, missä suomalaisia parveilee jopa kymmeniä tuhansia joka vuosi.
Kävimme tutustumassa Aurinkorannikon AA-ryhmätoimintaan ja haastattelimme samalla paria aktiivijäsentä ”Tonia” ja ”Suvia”, jotka olivat halukkaita avaamaan myös omaa elämäntarinaansa.
Tässä jutussa haastatellut henkilöt ja heidän elämäntarinansa ovat aitoja, mutta anonymiteetin säilyttämiseksi heidän nimensä on muutettu.
– Omasta puolestani voisin mielelläni kertoa näistä asioista omalla nimellä vaikka Hesarin etusivulla, mutta koska nimettömyys on AA:n keskeinen periaate, niin mennään näin, Toni sanoo.
Ryhmän voima on keskeinen
Sekä Suvi että Toni ovat olleet jo pitkään raittiina, mutta kumpikin sanoo edelleen elävänsä raittiuttaan ”päivä kerrallaan”, mikä onkin AA:n keskeinen ajatus.
Molemmat kertovat myös kokevansa että säännöllinen ryhmissä käyminen on oleellinen edellytys raittiina pysymiselle. Kumpikin käy ryhmissä 2-3 kertaa viikossa.
Se, että Aurinkorannikolla pääsee ryhmään, missä saa vertaistukea omalla äidinkielellä on siis tärkeä tekijä, joka mahdollistaa tasapainoisen elämän.
”Aurinkorannikolle voi lähteä myös raitistumaan”
– Stereotypiahan on se, että kaikki lähtevät Aurinkorannikolle ryyppäämään, mutta kattavan AA-toiminnan myötähän tänne voi lähteä myös raitistumaan, Toni sanoo ja nauraa makeasti päälle.
– Jos en kävisi ryhmässä, en heti sortuisi, mutta pikkuhiljaa ajatukset alkaisivat muuttua negatiivisemmiksi ja uudelleen löytynyt elämänilo kadota ja sitä myötä todennäköisesti jossain vaiheessa saattaisin sortua, Suvi kuvailee omaa tilannettaan.
Toni on samalla kannalla.
– Vertaistuen lisäksi ryhmistä olen saanut myös niin hyviä ystäviä, että voisi melkein sanoa, että olen onnekas kun olen sairastunut alkoholismiin, koska muutoin minulla ei olisi näitä ystäviä.
”Minulla oli monta addiktiota”
Äskettäin eläköitynyt Suvi, 65, kertoo olleensa nyt raittiina noin 16 vuotta. Alkoholi otti määräävän paikan hänen elämässään vasta kypsemmällä iällä, vaikka hän sanoo olevansa taipuvainen riippuvuuksiin.
– Alkoholin kanssa ongelmat alkoivat toden teolla noin 40 vuoden iässä, mutta siihen liittyi muitakin addiktioita, jotka eivät varsinaisesti olleet päihteitä, Suvi kertaa.
– Minulla oli esimerkiksi liikunta-addiktio ja työnarkomania. Esimerkiksi aerobicissa piti käydä kaksi tuntia päivässä ja siihen päälle squashia, kuntosalia ja niin edelleen, hän luettelee.
– Samaan aikaan olin työnarkomaani, ja projektiluoteinen työni mahdollisti sen, että aina oli rutkasti tekemättömiä töitä tarjolla, joten siihen sai menemään niin paljon aikaa ja energiaa kuin suinkin halusi.
Raskas työ vaatii raskaat huvit on kulunut sanonta, jonka Suvi eli todeksi.
– Työstä ja liikunnasta rentoutumiseen aloin juoda viiniä aina vaan enemmän ja enemmän, kunnes lopulta tuli seinä vastaan.
”Vietin lomat kotona kännissä”
Lopulta juominen otti paikkansa Suvin elämän tärkeimpänä asiana.
– Varsinkin viikonloput ja lomat alkoivat pikkuhiljaa lähteä käsistä. Huomasin viettäväni ne yksin kotona kännissä, eikä ajatuksissa pyörinyt juuri muuta kuin juominen, hän muistelee.
Yhtä pysäyttävää, käänteen tehnyttä hetkeä Suvi ei osaa nimetä, mutta hän muistaa selvästi tiettyjä tilanteita, jotka saivat hänet tajuamaan, että jotain täytyy tehdä.
– Yksi tapaus oli juhannuksena, kun ystävättäreni kanssa olimme vuokranneet maalta talon, jossa viettäisimme juhannusta. Siellä join itseni siihen kuntoon, että kun oli kiipeämässä yläkerran makuuhuoneeseen, kompastuin ja tulin koko rappuset päistikkaa alas. Siinä olisi voinut käydä todella pahasti, hän toteaa.
– Toinen tilanne jonka muistan selkeästi, oli kun ostin itselleni uuden punaisen Beetlen autoksi. Silloin aloin miettiä, että minun pitää hommata itselleni alkometri tietääkseni, milloin voin ajaa.
”Olen löytänyt itseni uudelleen”
Nämä ja muut vastaavat signaalit menivät lopulta perille ja Suvi pakotti itsensä myöntämään, että hänellä on ongelma.
– Noin viisikymppisenä vietin sitten yhden kesäloman Minnesota-hoidossa ja sen jälkeen olen onnistunut pysymään raittiina.
– Raitistumisen jälkeen olen löytänyt itseni uudelleen, elämänilo on palautunut ja tunne-elämä, jonka olin työntänyt täysin taka-alalle, on elpynyt, hän kuvailee uutta elämäänsä.
”Olin alkoholisti saman tien”
Siinä missä Suvilla kesti pitkään ajautua alkoholin ongelmakäyttäjäksi, oli Tonin tie huomattavasti nopeampi.
– Join ensikännin 14-vuotiaana ja olin alkoholisti saman tien, Toni sanoo suoraan.
– En tietenkään alkanut heti 14-vuotiaana ryypätä päivittäin, mutta siitä hetkestä alkaen juominen oli aina humalahakuista ja alkoholi hallitsi ajatuksia.
”Kärsin burnoutista ja paniikkihäiriöistä”
Yrittäjänä edelleen toimiva Toni kertoo, että vaikka alkoholismi paheni tasaisesti ja aiheutti tukun muita ongelmia, oli avun hakeminen kiven alla.
– Pikemminkin olin halukas hakemaan apua kaikkeen muuhun, mutta en siihen varsinaiseen juurisyyhyn.
– Kärsin muun muassa burnoutista, masennuksesta ja paniikkihäiriöistä. Niihin kaikkiin olin kyllä valmis hakemaan apua ja kävin terapiassakin, mutta alkoholista en ollut valmis luopumaan. Tai edes myöntämään, että se olisi varsinainen ongelma.
Omat voimat eivät riittäneet
Lopulta Tonin fysiikka pakotti hänet kohtaamaan todellisuuden.
– Henkisen terveyden lisäksi fyysinen terveys alkoi pettää totaalisesti. Kakkostyypin diabetes oli jo aivan puhkeamispisteessä, lääkäri sanoi että jos arvot heikkenevät enää yhtään, on pakko aloittaa lääkitys. Ylipainoa oli kertynyt kymmeniä kiloja, mies luettelee.
Lopettaminen ja viinasta irti pääseminen otti kuitenkin vielä aikansa.
– Kaksi vuotta meni niin, että halusin kyllä lopettaa, mutta en pystynyt. Lopulta sain lähetteen Minnesota-malliin perustuvaan myllyhoitoon.
Viimeisen horjahduksensa Toni koki heti neljän viikon myllyhoidon päätteeksi.
– Heti hoitojakson päätyttyä retkahdin kerran, mutta se kesti vain sen yhden viikonlopun. Sen jälkeen olen AA-ryhmien avulla pysynyt raittiina reilut 14 vuotta, hän iloitsee.
Karu sali, lämmin tunnelma
Haastattelutapaamisen jälkeen on aika tehdä tutustumiskäynti Aurinkorannikon AA-ryhmän tapaamiseen. Avoin ryhmä kokoontuu ns. Kallen Kaivohuoneelle Los Pacosissa maanantaisin klo 19.
Kuvittelen saapuvani hyvissä ajoin, kun tulen paikalle noin varttia vaille seitsemän. Jokseenkin kaikki osallistujat ovat kuitenkin jo saapuneet ennen minua. Viileässä ja pelkistetyssä, karussakin salissa käy iloinen puheen sorina. Kahvia hörpitään ja kuulumisia vaihdetaan.
Tunnelma vaikuttaa rennolta. Kuten Toni ja Suvi aiemmin kertoivat, kun kaikki ovat kaltaistensa seurassa, ei tarvitse jännittää.
Myös toimittajan vierailusta on informoitu ryhmäläisiä etukäteen, joten minäkin saan osakseni ystävällisiä tervehdyksiä ja tervetulotoivotuksia.
Koko salin pituudelta on aseteltu pitkulainen pöytä, jonka ympärystä täyttyy ryhmäläisistä, paikalla on lähes 30 henkeä.
Jokainen sanoo: ”Olen alkoholisti”
Tasan seitsemältä pöydän päässä istuva Toni kilistää kelloa, joka näyttää pesussa kutistuneelta lehmänkellolta. Hänen tehtävänsä on toimia ryhmän vetäjänä.
Puheensorina lakkaa kuin veitsellä leikaten ja Toni lausuu kaikki tervetulleiksi. Johdantoajatuksiksi hän lukee katkelman yhdestä AA-järjestön julkaisusta, ja sen jälkeen alkaa kierros, jossa jokainen saa käyttää puheenvuoron.
Aivan kuten jokainen on elokuvissa nähnyt, puheenvuorojen aluksi jokainen esittelee itsensä etunimellään ja kertoo olevansa alkoholisti. Sen jälkeen saa purkaa ajatuksiaan omasta tilanteestaan ja kokemuksistaan.
Rehellistä ja suoraa puhetta
Puheenvuoroissa on helppo havaita tiettyjen teemojen toistuminen. Itsensä tuntemaan oppiminen ja henkinen kehitys ovat asioita, joita moni kertoo oppineensa raittiuden myötä ja ryhmän avulla. Se, että tosi toveruutta voi kokea omana itsenään, ilman että tarvitsee piiloutua alkoholin tai roolien taakse.
Rehellisyys ja nöyryys oman sairauden edessä ovat myös ilmeisiä. Omista kokemuksista puhutaan suoraan ja kiertelemättä, välillä myös hirtehisellä huumorillakin höystettynä. Jokainen on läpikäynyt sellaisen polun, että osaa jo nauraa vaikeillekin asioille.
Useampi osallistuja mm. kertoo vierastaneensa ajatusta AA-ryhmässä käymisestä, pitäen sitä ”luusereiden touhuna”.
Kaikki kuuntelevat keskittyneesti ja kunnioittavasti
Kuten arvata saattaa, sittemmin jokaisen ajatukset ovat muuttuneet. Ryhmäläiset jakavat auliisti kiitosta muille läsnäolijoille heiltä saamastaan tuesta ja toveruudesta.
Silmiinpistävää on myös se, että koko reilun tunnin ajan kestävän puhekierroksen ajan kaikki kuuntelevat keskittyneesti ja kunnioittavasti toisten puheenvuoroja. Kukaan ei keskeytä tai kuiskuttele vieruskaverille, saati näprää kännykkäänsä.
Samaistuminen, yhteenkuuluvuus ja yhteisön voima ovat asioita jotka nousevat esiin lähes poikkeuksetta.
Ei uskontoa, vain raittiutta
Tapaamisen ”virallisen” osuuden päätyttyä puheensorina valtaa jälleen salin, kaverit moikataan ja lähdetään omille teille.
Kunnes taas seuraavassa kokouksessa tavataan.
Ja niitä kokouksia, tai ryhmiä, Aurinkorannikolla riittää varsin mukavasti.
– Tällä hetkellä Kallen Kaivohuoneella kokoontuu AA-ryhmä maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 19 ja Fuengirolan seurakuntakodilla torstaisin klo 19 ja lauantaisin klo 16. Lisäksi NA (nimettömät narkomaanit) kokoontuu Sofia-opiston tiloissa sunnuntaisin klo 19, Toni listaa.
Apua saa myös auttavasta puhelimesta, joka palvelee suominumerossa +358417404639 sekä Suomen AA:n nettisivuilta osoitteesta www.aa.fi.
Toni haluaa myös selventää asian, joka joitakuita mietityttää.
– Vaikka AA-toiminnan taustalla on tietynlainen hengellisyys ja osa kokouksistakin täällä Fuengirolassa pidetään seurakuntakodilla, niin tämä toiminta ei ole missään yhteydessä tai sidoksissa mihinkään uskontoon.
– Toimintamme ei ole uskonnollista, saa uskoa tai olla uskomatta, ainoa vaatimus osallistumiseen on halu raitistua, Toni summaa.
Loading ...
