Syksyn aikana on tiedossa kaksi isoa ensi-iltaa. Kaiken kaikkiaan sadan hengen työryhmä, jos molemmat lasketaan yhteen kaikkine taustajoukkoineen.
Ensin Suomelan 30vuotis juhlarevyy ja nyt Suomen itsenäisyyspäivänä versiomme ”Tuntematon sotilas”-elokuvan viitoittamana.
Mikä saa ihmiset tekemään tällaista? Pelkästään revyy Chrisse Johanssonin musiikin pyörteissä oli lähes 2.500 työtuntia harjoituksissa ja suunnittelutyö päälle. ”Tuntematonta” on tehty kohta kaksi vuotta. En osaa sanoa mikä se on… se jokin.
Työryhmien perheenjäsenet ansaitsevat valtavan kiitoksen kaikesta venymisestään.
Kotiin tulee illalla rättiväsyneitä näyttelijöitä, tanssijoita, laulajia, jotka ovat jossain toisessa todellisuudessa. Nauravat katketakseen jollekin jutulle, josta kukaan muu perheessä ei tajua mitään.
Ennen ensi-iltaa ovat poissaolevia. Töissä keskittyvät huomioimaan edes kysymyslauseet, koska laulujen sanat rallattaa päässä yötä päivää.
Tunnetilat vaihtelevat äärestä viereen, riippuen päivästä ja harjoituksen laadusta.
Kukaan ei valita. Heillä on intohimoa. Se on juuri se, joka on arvostelun yläpuolella.
Arvostan valtavasti näitä ihmisiä, jotka ovat valtavalla työllä rakentaneet teatteria teille katsojille ja kanssamatkaajille jaettavaksi yhteiseksi kollektiiviseksi kokemukseksi esityksissä Aurinkorannikolla.
Hieno syksy. Kiitos luottamuksesta.
Päivi Mäkinen
Loading ...
