Olemme astuneet tekoälyn aikaan.
Monelle tekoäly on tullut tutuksi ChatGPT- palvelun tultua kaikkien saataville. ChatGPT eli Chat Generative Pre-Trained Transformer on tekoälypohjainen kielimalli, joka pystyy prosessoimaan luonnollista ihmisten kieltä ja tuottamaan vastauksia kysymyksiin. Monelle kätevä työkalu.
Tekoälyn käyttö ei sinällään ole ihan yhtä uusi asia, kuin ChatGPT:n saatavuus kaikille. Tekoäly on ollut käytössä jo muutamia kymmeniä vuosia.
Emme välttämättä vain tiedosta käyttävämme tekoälyä. Jos olet käyttänyt Googlen hakukonetta, olet käyttänyt tekoälyä. Jos katsot esimerkiksi Netflixiä ja se ehdottaa sinulle ohjelmia pohjautuen katseluhistoriaasi, niin ehdotusten takana on tekoäly. Virtuaaliset avustajat, kielen kääntämiseen tarkoitetut ohjelmat ja esimerkiksi automaattinen tekstitys ovat kaikki tekoälyyn pohjautuvia toimintoja.
Tekoälyyn pohjautuvia sovelluksia ja työkaluja on siis jo kovastikin kehitetty ja kehityksen tahti kiihtyy.
Sellaista olen itse viime aikoina aiheeseen liittyen miettinyt, että perinteisesti kun on tullut jotakin uutta ja mullistavaa, siitä on seurannut Villin lännen -aikakausi ja on ottanut tovin, ennen kuin seriffit tulevat kuvaan mukaan.
Meillä on siis innovaatioita, mutta ei regulaatioita tai lainsäädäntöä vielä valmiiksi mietittynä. Ensimmäisenä tietysti monelle tulee mieleen erilaiset immateriaalioikeudet ja tekijänoikeudet. Mitäs jos tekoälysovellus myy tuotteita, jotka pohjaavat sinun tuottamaasi materiaaliin? Ilman sinun tietoista lupaasi.
”Painetun sanan” painoarvoakin joutuu miettimään, sillä lukemaasi uutista ei välttämättä ole enää ihminen kirjoittanut. Mikä oli se tietopohja, se data, jota tekoäly käytti jutun kirjoittamiseen ja kuka tietopohjan valitsi? Lähdekritiikki saa nyt aivan uuden merkityksen. Olemme uuden ja jännän edessä.
Loading ...
