Suomen seuraavaksi presidentiksi hakee varsin laadukas joukko. Otetaan mittariksi sitten niin poliittinen ja yhteiskunnallinen kokemus kuin oppiarvot.
Tohtoreita on neljä kappaletta ja akateeminen oppiarvo löytyy kaikilta muilta paitsi Pekka Haavistolta. Ylioppilas Haavistolla on sitäkin enemmän poliittista kokemusta esimerkiksi ulkoministerinä.
Viimeksi kisaan ilmoittautui professori Alexander Stubb (kok.), Firenzen yliopiston EU-professori.
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn (kesk.) on kansanliikkeen ehdokas, kuten myös ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola ja Haavisto.
Perussuomalaisten ehdokkaana on eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho.
Suurista puolueista vain demareilta puuttuu ehdokas. Vakavan harkinnan ehdokkuudelle on ilmoittanut Jutta Urpilainen. Hänen komissaarityönsä estää ehdokkuuden vastaanottamisen tässä ja nyt.
Varmistus venynee marraskuulle, jolloin kampanja-aikaa jää tammikuun vaaleihin parin kuukauden verran.
Kisassa ovat mukana myös Paavo Väyrynen ja Harri Harkimo LikeNytistä. Ja todennäköisesti vasemmistoliitosta Li Andresson.
Suomen kansalla on vara valita. Kun ehdokaskirjo on näin laaja, äänestysporosentti noussee ensimmäisellä kierroksella korkeaksi.
Vaali on suora kansanvaali ja jos ehdokas saa ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosenttia äänistä, hänet valitaan suoraan. Muussa tapauksessa järjestetään toinen kierros kahden eniten ääniä saaneen välillä.
Suurtakaan politiikan asiantuntijaa ei tarvita sen toteamiseen, että toiselle kierrokselle mennään. Sen jälkeen tilanne onkin paljon kimurantimpi.
Selvää suosikkia ei ole. Kisassa on monia kiinnostavia yksityiskohtia. Aaltola, Rehn ja Stubb vetoavat paljolti samoihin äänestäjiin. Käykö niin, että he syövät toinen toistensa ääniä siinä määrin, että suosittu Pekka Haavisto nousee kakkoskierrokselle ja toisena on Jussi Halla-aho.
Halla-Aho saanee 15-20 prosentin kannatuksen, koska perussuomalaisittain ajattelevat seisovat tiukasti hänen takanaan. Hän myös erottuu selkeästi muista ehdokkaista, mitä tulee ilmastokysymyksiin ja Euroopan Unioniin.
Perussuomalaisten puolueohjelmassa on maininta EU-eurosta, jota ei kuitenkaan aktiivisesti edistetä. Halla-aho muistutti, ettei ero ole millään tapaa realistinen.
Jutta Urpilaisen ongelmaksi saattaa koitua myöhäinen osallistuminen kisaan. Hän on ollut pitkään pois kotimaan politiikasta. Varsinkaan nuoremmat äänestäjät eivät hänen ministeriaikojaan muista. Kahdessa kuukaudessa pitäisi kursia ero muihin ehdokkaisiin kiinni. Kova työ, joskaan ei mahdoton, kun vielä muistetaan demarien vankka kampanjakokemus ja aikaisempi historia.
Tarja Halosen suosio oli vähäinen kampanja alussa mutta nousi raketin lailla lopussa. Martti Ahtisaari taas tuli tuntemattomana, vähän kuin puskista. Mutta otti lopulta ykköspaikan.
Kovimmat meriitit omaa Alexander Stubb: tohtori, pääministeri, ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri, europarlamentaarikko, puolueen puheenjohtaja…
Hänen suosionsa haittapuolena on julkisuuskuva; liian itsevarma, ylimielinen ja elitistinen.
Olli Rehniltä taas puuttuu särmää ja Aaltolan ongelmana on poliittinen kokemattomuus. Asiaosaaminen on liian kapealla pohjalla.
Halla-ahon ongelmana on se, että hän rajaa liian monet äänestäjät ulkopuolelle aikaisempien julkitulojensa takia.
Väyrynen on joukon niin sanottu surkuhupaisa tapaus. Poliittinen pääoma on syöty aikoja sitten ja mitä enemmän hän vaaleihin osallistuu, se surkeammaksi käy julkikuva.
Loading ...
