Ajan kulumisen väistämätön seuraus on ikääntyminen. Ikääntymisen nopeuteen ja ilmenemistapoihin vaikuttavat mm. geeniperimä, elintavat, liikuntatottumukset sekä ruokavalio. Etenkin ravinnosta saatavan hivenaine seleenin merkitys ikääntymiselle on kiehtonut tutkijoita viime aikoina.
Seleeni on välttämätön kivennäisaine, mikä tarkoittaa, että sitä on saatava ravinnosta. Seleenin saannin on oltava riittävällä tasolla, jotta elimistö pystyy ylläpitämään suojautumiseen ja palautumiseen liittyviä toimintojaan. Ikääntymisen kannalta seleenin tärkein tehtävä on puolustaa elimistöä ja sen soluja ilmiöltä nimeltä hapettumistressi.
Sitä tarvitaan vain pieniä määriä, mutta sillä on tärkeä rooli elimistön tärkeissä prosesseissa, kuten aineenvaihdunnassa ja kilpirauhasen toiminnassa.
Seleeni on voimakas antioksidantti, joka taistelee hapetusstressiä vastaan ja auttaa puolustamaan elimistöä kroonisilta sairauksilta, kuten sydänsairauksilta ja syövältä.
Oksidatiivisen stressin uskotaan olevan osallisena neurologisten sairauksien, kuten Parkinsonin taudin, multippeliskleroosin ja Alzheimerin taudin, puhkeamisessa ja etenemisessä.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että Alzheimerin tautia sairastavilla potilailla on alhaisemmat veren seleenipitoisuudet.
Lisäksi joissakin tutkimuksissa on havaittu, että sekä elintarvikkeissa että ravintolisissä olevat antioksidantit voivat parantaa Alzheimerin tautia sairastavien potilaiden muistia.
Seleniumista voi olla hyötyä astmaa sairastaville, koska se voi vähentää tulehdusta elimistössä.
Korkeampi seleenipitoisuus veressä voi suojata tietyiltä syöviltä, ja seleenin lisääminen voi parantaa sädehoitoa saavien elämänlaatua.
Monin paikoin Euroopassa ravinnosta saatavan seleenin määrä on huomattavasti pienempi kuin muualla maailmassa. Syitä tälle ovat Euroopan maaperän alhainen seleenipitoisuus sekä se, että maanviljely huuhtoo ravinteita maaperästä. Koska seleenin määrä maaperässä ei ole ihanteellisella tasolla, sitä ei kierrä riittävästi ravintoketjussa.
Suomessa ravinnon seleenipitoisuutta on saatu parannettua seleenipitoisten lannoitteiden käytöllä, mutta seleenin saanti saattaa silti jäädä vähäiseksi esimerkiksi luomutuotettua kasvisruokaa suosivilla. Laadukkaan seleeniravintolisän käyttö on helppo tapa lisätä päivittäistä seleenin saantia, ja se auttaa saavuttamaan riittävän seleenin saannin hyödyt.
Seleenin määrä kasvisperäisissä elintarvikkeissa vaihtelee sen maaperän seleenipitoisuuden mukaan, jossa ne on kasvatettu.
Näin ollen viljelykasvien seleenipitoisuudet riippuvat suurelta osin siitä, missä niitä viljellään.
Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa kävi ilmi, että parapähkinöiden seleenipitoisuus vaihteli suuresti alueittain. Yhdestä alueesta peräisin oleva yksi parapähkinä sisälsi jopa 288 prosenttia suositellusta saannista, kun taas toisesta alueesta peräisin oleva parapähkinä sisälsi vain 11 prosenttia seleeniä.
Seleenin päivittäiseksi saantisuositukseksi on Suomessa ja muuallakin EU-alueella määritetty 55 mikrogrammaa. Turvalliseksi päiväsaannin ylärajaksi aikuisille on arvioitu 300 mikrogrammaa. Tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että optimaalinen tarve eri ihmisten välillä saattaa erota huomattavasti riippuen perimästä, ympäristötekijöistä ja elämäntilanteesta. Erityisesti stressi, ympäristömyrkyt ja erilaiset sairaudet kuluttavat seleeniä elimistössä. Muun muassa seniorit näyttäisivät selvästi hyötyvän seleenin saannista ravintolisinä, erityisesti maissa, joissa seleenin saanti ravinnosta on vähäistä.
Loading ...
