Ihmiselle voidaan korvata jo melkein kaikki jäsenet ja elimet. Pääkoppaa ei vielä, ehkä onneksi, voi vaihtaa repolan päävarastolla. Yllättävän monille itseni ikäisille ja nuoremmillekin on korvattu jokin kehon osa uudella. On ilo katsella nyt remontoitujen kavereiden uusia ryhtejä ja reippaampaa menoa, jotkut ovat jopa jatkoajalla.
Nämä korjauskokemukset ovat yleensä vieneet ihmistä inhimillisempää ja ymmärtäväisempään suuntaan. Ehkä silloin elämän rajallisuus tulee konkreettisemmaksi ja ymmärretään kiittää jopa päivittäisistä pienistäkin asioista, sen sijaan että arvosteltaisiin toisia ja valitetaan kaikista.
Kiihkeässä elämän rytmissä kaikki pinnallisuus tuntuu tarttuvan ihmiseen kuin takiaispallo villapaitaan. Niitä sitten voi nyppiä pois, kun vaakasuorassa maatessa valkoinen hospitalin huoneen katto näyttää askelmilta pyhän Pietarin portille, tai helvetin lumelta.
Eli, mitä enemmän siirtoelimiä ja tekoniveliä on kehossa, sitä enemmän ihminen alkaa muistuttaa alkuperäistä ajatusta ihmisyydestä, joka ei kiihkeässä rytmissä ole pysynyt mukana, vaan karissut pikku hiljaa matkan aikana. Monesti nämä korjausliikkeet pistävät loppuelämän suunnitellut kuviot uusiksi jo aika varhaisessakin vaiheessa. Näin ainakin olen ymmärtänyt, kun on tullut aikaa keskustella ihmisten kanssa. He ovat myös vapautuneimpia ja avoimempia aroillekin asioille.
Kannattaa uusia osia ajoissa kärsimyspäivien vähentämiseksi, eikä odottaa olevansa tarpeeksi vanha, kun ei tiedä sitä loppuelämän päivien määrää
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
