Suvi Kauranen: Lupaan!

Uuden vuoden aloittaminen puhtaalta pöydältä, moraalisin aikein, on yleismaailmallinen ilmiö. Joka vuoden alku miljoonat ihmiset puhdistautuvat edellisvuoden ylilyönneistä (= synneistä?) lupaamalla alkavana vuonna kaiken olevan toisin: lupaamme liikkua enemmän, laihduttaa rantakuntoon ajoissa, pitää tipattoman tammikuun, palauttaa kirjaston 4 kk myöhässä olevat kirjat, rakastaa pyyteettömästi, tumpata viimeisen savukkeen, maalata varaston seinät, lopettaa pornon katselun ja palauttaa kaikki meillä lainassa olevat tavarat omistajilleen. Tilastollisesti ottaen pystymme pitämään lupauksemme vain noin 3-4 kk:n ajan – sitten taas palaamme vanhaan ruotuun, television ääreen sohvalle makaamaan ja suklaatia syömään. Vain 9 ihmistä sadasta pysyy sanojensa takana koko vuoden ajan, olivatpa sitten kyseessä australialaiset, espanjalaiset tai me, mukamas-sisu-suomalaiset.

Uuden vuoden lupaukset eivät ole ihan uusi keksintö. Jo muinaiset babylonialaiset, n. 4000 vuotta sitten, aloittivat vuoden yrittämällä päästä jumalien suosioon, lupaukset tosin olivat lähinnä joko uskontoon tai satoon liittyviä. Ja minkä Mesopotamian alueen ihmiset aloittivat, sen sitten roomalaiset vakiinnuttivat tavaksi. Vanhin säilynyt kirjallinen lupaus on lähes 400 vuoden takaa, jolloin skottilainen kirjailija tallensi oman lupauslistan päiväkirjaansa. Pari sataa vuotta sitten ilmestynyt lehti kuvasi mm. lääkäreiden lupauksia, joiden mukaan he pyrkisivät määräämään vain kohtuullisesti lääkkeitä ja velottaisivat toimestaan mahdollisimman vähän. Saman aviisin valtiomiehet vannoivat pyrkivänsä yksinomaan maansa hyvään.

Nykyajan lupauksemme ovat usein kovin maallisia, mutta toteutuessaan todennäköisesti parantavat terveyttämme ja lisäävät elinvuosiamme. Lisäksi itsetuntomme paranee oikeutetusti ja saamme lähimpiemme ihailun osaksemme. Tarttukaamme siihen – pyrkikäämme kehittämään itsestämme edellisvuotta parempi versio, on se sitten kieliä opiskelemalla, askelia keräämällä tai olemalla ystävällisiä kohtaamillemme ihmisille.