Suomi näyttäytyy ulkoapäin katsottuna modernilta maalta, jossa sukupuolten tasa-arvo toteutuu, olot ovat vakaat ja turvalliset.
Viime vuoden YK-raportti nosti Suomen maaksi, jossa asuvat maailman onnellisimmat ihmiset.
Ulkoinen kuvamme näyttää siltä, että lähes kaikki on täydellistä.
Maailmalla hehkutetaan myös Sanna Marinia, 34, joka pääministeriksi noustuaan oli maailman nuorin tässä tehtävässä. Lisäksi ulkomaiset mediat ovat kiinnittäneet huomiota puolueiden nuoriin naispuheenjohtajiin.
Kun raaputetaan tuota kirkkaana ulospäin loistavaa pintaa, näyttäytyy toisenlainen Suomi. Sen sisällä syntyvyys on selvästi alempaa kuin muissa Pohjoismaissa, syrjäseudut tyhjenevät, tulotaso näillä seuduilla laskee ja torpat käyvät arvottomiksi.
Suomessa väki ikääntyy paljon nopeammin kuin muissa Pohjoismaissa. Erot hyvin ja huonosti voivan Suomen välillä kasvavat.
Suomessa ei ole kuin muutama kasvukeskus – pääkaupunkiseutu, Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi – joissa väestö- ja talouskehitys ovat positiivisia.
Monet muuttotappioalueiden kunnat kipuilevat huippuunsa nousseen veroprosentin ja velkataakan kasvun kanssa. Taloutta on yhä vaikeampi saada tasapainoon.
Pohjoismaisen ministerineuvoston seurantaraportti paljastaa, ettei Suomi pärjää vertailussa oikeastaan millään mittarilla. Runsaassa vuosikymmenessä olemme pudonneet veturin paikalta perävaunuksi.
Suomi porskutti niin kilpailukyky- kuin muidenkin tilastojen kärkipaikoilla pohjoismaisessa ja miksei myös globaalissa vertailussa vuoteen 2007 asti.
Finanssikriisi seuraavana vuonna pudotti maamme bruttokansantuotetta edelliseen vuoteen verrattuna peräti yhdeksän prosenttia.
Pudotus oli sodanjälkeisen taloushistoriaan suurin.
Suomen talous taapersi vuosia taantumassa tai sen tuntumassa. Vasta muutamana viime vuonna Suomi pääsi selkeään, noin kolmen porosentin kasvuun.
Muut Pohjoismaat nousivat paljon nopeammin ja julkinen talous kääntyi niissä positiiviseksi. Suomi velkaantuu yhä, eikä parempaa ole edessä ilman rajuja saneeraustoimia.
Yksi pääsyy Suomen talouden hitaaseen toipumiseen löytyy tuotantorakenteestamme. Suomessa valmistetaan paljon investointitavaroita esimerkiksi Ruotsiin verraten. Kun talous elpyy, ihmiset ostavat enemmän kulutustavaroita. Esimerkiksi teolliset investoinnit lähtevät käytiin viipeellä, vasta sen jälkeen, kun entinen kapasiteetti täyttyy tuotannosta.
Kun Suomi edellisen kerran 1990-luvulla nousi lamasta, siihen vaikutti merkittävästi Nokian nopea kasvu kännyköiden siivittämänä.
Nyt ei ole näköpiirissä uutta Nokiaa. Puun jalostus bioenergiaksi, selluksi ja kartongiksi kasvaa. Eli Suomen talous elää yhä puujalkojen varassa.
Se ei kuitenkaan poista ikääntyvän Suomen sosiaalisia ja aluepoliittisia sekä osaavan työvoiman saannin ongelmia.
Erikoista Suomessa on se, että avoimien työpaikkojen määrä kasvaa, mutta työttömyys vähenee kovin kitsaasti. Yhä useampi yritys ilmoittaa kasvun esteeksi osaavan työvoiman saannin.
Pelastusrenkaaksi tähän ongelmaan heitetään ulkomaisen työvoiman saannin helpottamista. Myös jo maassa olevista ulkomaalaisista toivotaan apua.
Ihan liian vähän puhutaan siitä, miten Suomessa oppinsa saaneet toisen polven maahanmuuttajat lähtevät mieluusti muualle Eurooppaan, koska suomalaisten asenneongelmien takia heitä ei haluta palkata koulutusta vastaaviin tehtäviin.
Muualla EU-alueella ei asenne ole läheskään yhtä jäykkä.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
