Suomessa aurinko paistaa, koronakriisi helpottaa, talous saa nousevia virtauksia alleen, mutta keskustalaisten ilmeet käyvät yhä synkemmiksi.
Kannatus laahaa perässä. Katri Kulmunin vaihtaminen Annika Saarikkoon piti olla ratkaisun avain.
Vaan eipä ollut. Nyt pitää hakea uusia kannatuksen kasvun eväitä kesän kuntavaaleja varten. Jos puolue ei tässä onnistu, se on vaarassa menettää valta-asemansa maakunnissa.
Puolueen johtoa ei voi syyttää yrityksen puutteesta. Ensin se kävi voimalla perussuomalaisten kimppuun ja syytti puoluetta siitä, että se keskittyy kampanjoissaan valtakunnallisiin aiheisiin, kun pitäisi puhua kunnille tärkeistä asioista.
Persujen puheenjohtaja Jussi Halla-aho voitti tämän väittelyn 6-0!
Viimeisenä keinona keskusta lähti ravistelemaan hallitusyhteistyötä. Puolueen eduskuntaryhmässä moni on sitä mieltä, ettei vihervasemmistolaisen hallituksen talouspoliittinen linja, tai pikemminkin linjattomuus, ole yhteiskuntamme kokonaisedun mukaista.
Etenkin keskustan yrittäjäsiiven edustajat vaativat hallitukselta toimia, jotka vauhdittavat talouskasvua ja työllisyyttä. Keinoiksi he väläyttävät ansiosidonnaisen työttömyysetuuden porrastusta ja paikallisen sopimisen lisäämistä sekä työttömien aktivoimista työnhakuun aikaisempaa enemmän.
Käytännössä on kyse aktiivimalli kakkosesta eli hieman Juha Sipilän pääministeriajan silotellusta mallista.
Keskustalaisista kansanedustajista yhä kasvava määrä on sitä mieltä, että jos nuo hankkeet eivät toteudu, pitää lähteä valtioneuvoston ovista, vaikka sitten saranapuolelta.
Keskustan tuskailun ymmärtää näillä kannatusluvuilla (alle 12 prosenttia). Hallituksesta lähteminen on kuitenkin valtava riski. Se tietää melkoisella varmuudella uusia vaaleja. Nykykannatuksella uudet eduskuntavaalit toisivat rökäletappion.
Tuskin pikaero kasvattaisi myöskään kuntavaalikannatusta. Enemmänkin ihmetystä.
Keskustan yhteinen kanta oli, että ex-puheenjohtaja Juha Sipilä veti pääministerinä liian oikeistolaista linjaa. Osallistumista Sanna Marinin (sd.) hallitukseen perusteltiin kansalaisten kannalta inhimillisemmällä politiikalla. Puhuttiin alkiolaisille juurille paluusta, eli kannetaan vastuuta myös vähäväkisistä.
Nyt kun Marinin hallitus toteuttaa keskustan toivomaa politiikkaa ja panee hurjasta velkaantumisvauhdista huolimatta rahaa varhaiskasvatukseen, nostaa pienimpiä eläkkeitä ja pyrkii turvaamaan entiset julkisen puolen kustantamat palvelut, siitä pitääkin nyt pyrkiä irti.
Väkisinkin tulee kysyneeksi, että mikä ihan aikuisten oikeasti on se keskustan linja.
Hyvä Annika Saarikko, voisitko kertoa tuon linjan meille äänestäjille. Yksittäisten kansanedustajien itkupotkuraivareista ei linja selviä.
Ehkä nyt olisi parasta kokoontua valtioviisaan Matti Vanhasen ympärille ja kysäistä häneltä, että mitäs tehdään.
Jos kerran on pystynyt rakentamaan kaksi taloa omin käsin, niin kai se ongelmien ulospääsytunnelikin keskustalle onnistuu.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
