Katsoin vuosia sitten elokuvan, en muista minkä nimisen, tai kenen ohjaaman. Siinä leffassa vankileirillä oleva naisryhmä sai monen kuukauden jälkeen mahdollisuuden peseytyä. Voi sitä riemua ja kiljuntaa minkä pieni saippuapala toi. Nykyään suihkussa hypätään jo turhankin usein, hinkkaamalla ihon hyvinvoinnille tärkeät suoja-aineet pois. Se siitä.
Omassa suihkukäynnissä ei vankileirin naisten tapaan riemun kiljahduksia kuulla. Sen sijaan pieniä hankaluuksia on aika liuta. Tihrusilmillä, ilman okulaareja, juoksevan veden läpi käsi etsii sopivaa vedenpehmentäjää. Onneksi tukka ei enää mene silmille ja pahenna tilannetta. Jos jonkinnäköistä purnukkaa on hoidettu käden ulottuville, on pesugeelejä, hoitoainetta, shampoota kuiville, rasvaisille ja käsitellyille hiuksille. On aloe, terva, argan, mango ja oliivi -höysteiset aineet. Shampoo sana on vaikea löytää pullon kyljestä muiden tekstien seasta, kun vielä silmieni karsastus muuttaa sen taiteelliseksi fontiksi.
Miksi kropan pesuun ihmiset ostavat jotain pesugeeliä, jota ei saa pysymään edes iholla. Liukas geeli valuu helposti sormien välistä ja vartalosta lattialle, tehden siitä hengenvaarallisen, kun päkiän alle jahkaantuu. Nosta siinä sitten toista konttia jalkaterän pesua varten, kun kylmältä tuntuva suihkuverho liimaantuu selkään, kuin Hitchcockin elokuvassa Psyko. Viimeistään tässä vaiheessa tulee mieleen se yksinkertainen saippua, joka mukulana meni silmiin ja jolla suukin pestiin.
Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, viemärin avaus ainetta ei säilytetä suihkutilassa ja saippuan voi nostaa lattialta, toisin kuin ruotsinlaivan yleisessä saunassa.
…niin ja se koiran shampoo olisi kiva lisä käytettävien joukossa.
Loading ...
