Monet suomalaiset pahoittavat mielensä, jos hinta ei ole sopiva. Keskustelupalstoja lukiessa tuntuu, että Aurinkorannikolla kaikki on liian kallista.
Kaksio merinäkymällä pitäisi saada alle 600 euron kuukausihinnalla ja perheasunto runsaaseen 800:aan. Herätkää ja katsokaan, millaisia kaksioita saa Fuengirolasta alle 100.000 eurolla ja perheasuntoja 120.000 eurolla.
Sijoittaja tarvitsee vähintään 8 prosentin voiton, eikä se edes toteudu noilla esimerkeillä, kun tuloksesta vähennetään mm. hoitovastike ja kalusteet.
Suomalainen haluaa pikkuruisen tatuoinnin matkamuistoksi, mutta naurettava 50 euroa on liikaa. Siitä kun vähennetään IVA (ALV), työhuone- ja tarvikekustannukset, niin paljonko jää artistille – ei mitään.
Itselläni on kymmeniä tatuointeja enkä ole koskaan kysynyt hintaa etukäteen. Tuntihinta on Suomessa 120-150 euroa. Itselleni leiman pysyvyyden takia laatu on tärkeämpää kuin tilin hupeneminen.
Nainen haluaa hiustenleikkuun ja värjäyksen suomalaiskampaamossa. Hinta noin 70 euroa. Asiakas kauhistuu, koska espanjalaisten kampaamojen ikkunoissa on halvemmat hinnat. Siitä vain kertomaan karkeisiin hiuksiin erikoistuneelle kampaajalle espanjaksi millaisen kampauksen haluatte. Sama käsittely ex-tyttöystäväni menestyvässä kampaamossa Espoossa maksaa 135 euroa.
Turisti menee tapaksille. Ravintola lisää noin yhden euron palvelumaksun per henkilö: yleensä leivästä. Sen jälkeen kirjoitetaan nettipalstalle, että ravintola huijaa, voinko valittaa paikalliselle kuluttaja-asiamiehelle.
Eikö ruuan maku ole tärkeämpää kuin pieni lisämaksu? Ja tapa-lautaset ovat aika tarkkaan 50 prosenttia halvempia täällä kuin Suomessa ja viini enemmän. Jos loma on 1 euron takia piloilla, niin olkoot. Ette saa sympatiaa.
Kekkosta mukaillen saatanan saiturit, lopettakaa valittaminen. Suurin osa teistä saa vielä palkkansa tai eläkkeensä Suomesta, jotka molemmat voittavat mennen tullen espanjalaisten tulot.
Mika Heikkilä
Loading ...
