Korona-aikana olen löytänyt verkkokaupat. Kivijalkakauppojen kannattajalle se aiheuttaa suurta syyllisyyttä.
Olen aina ollut huoleton rahankäyttäjä, joka on hillinnyt tuhlaamista vasta, kun tavaroita on kertynyt liikaa. Esimerkiksi alusvaatteita en ole ostanut hetkeen, kun tajusin, että kaapissani on noin 40 paria Björn Borgin ja Calvin Kleinin boksereita, joista kymmenkunta on paketissa. Sukkia saman verran.
Mutta Conversen lenkkareista neljät on aina käytössä ja neljät odottaa paketissa, se taas on normaalia varautumista.
Solmioita on liuta, vaikka tällä vuosituhannella muistan käyttäneeni sellaista vain Ruotsin ulkoministerin Anna Lindhin ja pääministeri Olof Palmen murhasta epäillyn Christer Petterssonin hautajaisissa sekä Ruotsin kuninkaan järjestämässä Thaimaan tsunamin uhrien muistotilaisuudessa.
Viime viikolla ostin Amazonista kahdet henkselit. Toiset käytettäväksi puvun ja toiset työhousujen – joita tarvitse ehkä pari kertaa vuodessa – kanssa. Kahdesta puvusta toinen on ollut päälläni kaksilla synttäreillä ja toinen ei kertaakaan. Enkä tiedä, osaanko käyttää henkseleitä, mutta minusta ne näyttävät kivoilta. Oli vain pakko tilata.
Mieluiten käytän kuluneita vaatteita. Ostaminen on vain huvi, kuten ravintolassa syöminen tai teatterissa käyminen. Vaikka kaapissani on liuta tavaroita, niin käytän ne loppuun tai lahjoitan ne käyttämättömänä kierrätykseen.
Samoin on ruoan kanssa. Ostan paljon laadukkaita aineksia, mutta taloudestani ei mene – eikä ole koskaan mennyt – grammaakaan hävikkiin. Minulla on tarkka käsitys, koska elintarvike pitää viimeistään siirtää jääkaapista pakkaseen, jos en ole ollut kotona syömässä.
Mika Heikkilä
Loading ...
