Entisenä sähkömiehenä, miksipä ei nykyisenäkin, ihmettelee maailman tilannetta muun muassa sähkön saannissa. Kapasiteettia tuotantopuolella olisi vaikka kuinka, mutta kun homma ei pelaa. Atomivoimaloita lyödään päähän, valmiita energialaitoksia ei oteta käyttöön, Olkiluoto 3 käy kuin tulppavikainen mopo. Sähkäreistäkin on huutava pula. Ei voi ottaa urakoita, kun ei ole tekijöitä.
Aurinkorannikolla oman talon omistajia helpottaa nyt kun saa laittaa aurinkopaneelit omalle katolle. Pari vuotta sitten tämä oli vielä mahdotonta toteuttaa monopolin vuoksi. Säästö on iso, kun aurinko mollottaa noin joka päivä, eikä se pilvisyyskään paljoa säteilyä vähennä.
Suomessa on menossa oikein aurinkopaneelibuumi. Ikäihmisillekin kaupataan ovelta ovelle näitä ihmelaitteita, vaikkei korkean iän omaavat ihmiset enää pysty saamaan mitään etua, päinvastoin, eli voidaan sanoa, ettei enää kannata ostaa vihreitä banaaneita.
Sähkön hinnan huima nousu tietää rahavirran suunnan muuttumista energiayhtiöille, kun vielä valtio avittaa kustannuksissa, ei kovin isosta hintojen alesta ole toivoa.
Kaikki tämä energian lisähinta vaikuttaa vähittäiskauppaa heikentävästi suurimmalle osalle ihmisistä. Kun vielä tuotantohinnat nousevat enemmän kuin on hintoihin varaa lisätä, on tilanne kaupalle aika kinkkinen. Näin Suomessakin.
Jos ja kun Suomessa korkokulut nousevat yhden prosenttiyksikön vuodessa, tulee kotitalouksille 1.37 miljardia lisää maksettavaa, joka on pois sitten arjesta ja myös matkustamisesta. Ei hyvältä näytä, ihmisten usko omaan talouteen syöksyy jyrkästi.
Voi sitä sitten säästää talvivaatteissa, kun suuntaa nenunsa Costa Del Solille päin.