Jokaisella kansakunnalla on vahvoja yhteisiä kokemuksia, jotka jättävät jälkiä sen sisimpään. Niin myös jokaisella yksilöllä. Kaikki jäljet eivät katoa helposti. Väliin tuntuu, että on siksi päästävä pois. Jokin ajaa meitä eteenpäin – tien päälle.
Elämme nyt korona-aikaa. Se on jo jättänyt jälkiä sisimpäämme. Kuinka syviä ja voimallisia ne ovat, tullaan joskus vielä näkemään. Koronaa pienemmätkin asiat voivat joskus vaikuttaa hyvin rajusti kansalaisten sieluntilaan.
Hurriganesin LP Roadrunner (1974) on yksi suomalaisen rokin keskeisistä merkkipaaluista. Se on jättänyt monella tapaa merkittävän jäljen yhteiskuntaan. Väliin joutuu pohtimaan, että mitä mahtaisi minunkaan elämäni olla ilman Hurriganes-kosketusta. Roadrunner-kiertueen keikka syyskuussa 1975 oli itselleni mullistava. Bändi soitti mahtavasti ja lujaa. Hurriganes kerta kaikkiaan jyräsi lävitseni. Enkä ole siitä vielä tänä päivänäkään toipunut. Tuo sama kokemus on varmaan monella ikäiselläni suomalaisella.
Löytyy yllättävän paljon ihmisiä joihin tuo sana ’roadrunner’ sopii. Olemme tien päällä. Jokin ajaa meitä eteenpäin. Get on! Tuntuu siltä että moottori tie on kuuma, kuten Pelle Miljoona laulaa: ”Sisko tahtoisin jäädä, mutta… ” On siis seurattava tähteä joka on kuin Elviksen Flaming Star. Jotkut matkaavat lähemmäs, jotkut kauemmas. Joitakin tähti on vienyt Espanjaan Aurinkorannikolle. Siellä se on muuttunut auringoksi, jonka lämpöön on mukava jäädä. Ja sieltäkin löytyy niitä, joille Hurriganes on se kova juttu. I will stay!
Väliajan merkiksi Remu totesi: ”pidetään pieni breikki”. Hyvä on meidänkin välillä levätä.
Hannu T. Korhonen
Kirjoittaja on eläkkeelle siirtynyt Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija, dosentti
Loading ...
