Riista on todellista lähiruokaa

Tarmo Niemi lupaa järjestää ensi syksynä metsästyksestä kiinnostuneille reissun Rondaan. (Kuva: Mika Heikkilä)

Tarmo Niemi aloitti metsästämisen Espanjassa parikymmentä vuotta sitten.

Lappeenrannasta kotoisin oleva Tarmo Niemi saapui lähes kielitaidottomana Espanjaan viime vuosituhannen lopussa. Hän kotiutui aluksi Córdoban lähellä sijaitsevaan runsaan kahdenkymmenentuhannen hengen pikkukaupunkiin Montillaan.

– Työskentelin tuolloin opettajana ammattikoulussa autonasennuspuolella ja halusin opettajavaihtoon Espanjaan, Niemi kertoo.

Yleensä opettajavaihdot kestävät kahdesta neljään viikkoon, mutta Niemi ei halunnut Pyreneiden niemimaalle vain ”aurinkolomalle”.

– Otin yhteyttä opetushallituksen kansainvälisen puolen päällikköön ja sovimme, että voin olla täällä koko lukuvuoden.

Osasitko espanjaa vai opetitko englanniksi?

– Suomessa kukaan ei koskaan kysynyt minulta, puhunko espanjaa. Oppilaat eivät osanneet englantia, joten opetin heitä aluksi turistiespanjalla, Niemi sanoo ja naurahtaa päälle.

Aseen voi tuoda Suomesta

Kielitaidon parantuessa Niemi tutustui paikallisiin.

– Tiedät varmasti itse, miten vaikeaa on päästä espanjalaisten sisäpiiriin. Pikkuhiljaa tutustuin yhteen kollegaani, joka ehdotti, että lähtisin hänen kanssaan metsälle.

Niemi ei kuitenkaan innostunut ajatuksesta, vaikka hänelle ei ollutkaan mitään ideologista syytä kieltäytyä kutsusta.

– Ajattelin, että kanit voivat juosta vapaana ja linnut lentää rauhassa. Mutta joka kerta kun vierailin kollegani kotona, niin hän tarjosi minulle metsästämäänsä riistaa. Kerran sitten lupauduin mielenkiinnosta mukaan, Niemi kertoo.

Niemi jäi koukkuun heti ensimmäisellä metsästysreissulla.

– Riistan ampuminen on vain pieni osa metsästystä. Se on sosiaalinen tapahtuma, joka alkaa ruokailulla. Maanomistaja on kattanut pöydän koreaksi ja sen jälkeen jaetaan tai arvotaan passipaikat ja lähetetään ajomiehet koirineen matkaan.

Metsästys on EU-alueella luvanvarainen harrastus. Niemi suoritti 00-luvun alussa Suomessa metsästyskortin.

– Sen avulla pystyin hakemaan Junta de Andalucíasta paikallisen metsästyskortin eli Tarjeta de identificación de cazador:in. Se maksaa reilu 20 euroa vuodessa, Niemi sanoo.

Myös aseita varten pitää olla oma EU-passi. Säännösten mukaan ase saa olla vieraassa maassa vain kolme kuukautta.

– Ensimmäiseksi aseelle pitää varata lentoyhtiöltä kuljetuslupa. Ruumasta se toimitetaan Guardia Civilin toimistoon, josta sen voi noutaa rekisteröimisen jälkeen.

Metsästystapahtuman hinta vaihtelee

Villisikojen metsästyksessä Niemi käyttää yleensä itselataava Valmetin Petraa.

– Se on hieno ase. Guardia Civilinkin miehet nyökyttelevät ihastuksesta, kun avaavat laatikon, Niemi sanoo hieman ylpeyttä äänessään.

Tänä vuonna Niemi ei ole kuitenkaan tuonut omaa asettaan Espanjaan, vaan hän on lainannut kaverinsa kivääriä.

– Se onnistuu siirtokirjalla.

Espanjassa metsästysalueet on jaettu eri tavalla kuin Suomessa.

– Siinä missä Suomessa metsästysyhdistykset vuokraavat maanomistajilta metsästysmaata, täällä maanomistaja järjestää metsästystapahtumat maalleen maksua vastaan. Metsästystapahtumista ilmoitetaan metsästäjien nettisivustoilla, Niemi kertoo.

Metsästyspäivän hinta vaihtelee 200 eurosta aina muutamaan tuhanteen euroon riippuen siitä, miten paljon ja mitä riistaa alueella on metsästettävänä.

– Metsästämänsä riistan saa pitää itsellään. Se on todellista lähiruokaa – ekologista, joka ei kuormita ilmastoa. Riista on tarkoitettu joko metsästäjän tai petoeläimen ravinnoksi. Lihan maku vain paranee, kun eläimet syövät luonnossa esiintyviä yrttejä kuten timjamia ja rosmariinia, Niemi muistuttaa.

Metsästysrajoitukset löytyvät netistä

Riistan käsittelyn Niemi jättää yleensä ammattilaisille, mutta hän osaa myös itse leikellä ruhon.

Espanjassa metsästyskausi vaihtelee riistakohtaisesti, mutta Junta de Andalucían sivuilta voi tarkistaa rauhoitetut päivät.

– Siellä voidaan esimerkiksi rajoittaa, kuinka monta kania metsästäjä saa ampua päivässä, Niemi sanoo.

Kanien ja lintujen lisäksi Andalusiassa voi metsästää muun muassa villisikoja, saksanhirveä ja peuroja.

Niemen perheessä ei ole enää käytännössä vuosiin ostettu lihatiskiltä muuta kuin kanaa.

– Harrastan ruoanlaittoa. Lihaa voi työstää monella tapaa. Me teemme siitä lihapataa tai paahdamme sen. Makkaroita olen valmistanut jo viisi vuotta, Niemi sanoo.

Kuka?

  • Tarmo Niemi
  • 61-vuotias
  • Autoalan lehtori
  • Yrittäjä
  • Omistanut asunnon Los Pacosissa vuodesta 2001 lähtien.
Mitä mieltä olit kirjoituksesta?
  • Tylsä (26)
  • Mielenkiintoinen (16)
  • Erinomainen (8)
  • Hyödyllinen (1)
  • Vanha uutinen (0)