Olen asunut Espanjassa lähes kaksi vuosikymmentä, ja Suomessa käydessäni tunnen itseni joskus lähes ulkomaalaiseksi. Tavat ja käytännöt ovat outoja, en osaa toimia kuten pitäisi, ja tunnen itseni täydeksi idiootiksi vähän väliä.
Olin kesällä Suomessa lomailemassa. Maaseudulla kaikki sujui mukavasti. Oli auto käytettävissä tai kyyti tarjolla. Sitten rantauduimme Helsinkiin. Ihmettelen vieläkin, miten ne kaikki japanilaiset turistit selviävät Helsingin julkisesta liikenteestä sakoitta. Minulle nimittäin koko systeemi osoittautui aivan mädäksi.
Olin sopinut tapaavani ystäväni Suomenlinnan lautan portilla, joten hyppäsimme Alppilassa ratikkaan ja totuttuun vanhaan tapaan, tarjosin kuskille rahaa kyytiä vastaan. Kuski vain naureskeli: ”Teidän täytyy ostaa liput etukäteen, tai kännykällä voi ladata appsin”,ja ojensi minulle esitteen. Yritin siinä sitten epätoivoisesti ladata kyseistä palvelua, mutta eihän se tietenkään osaa laskuttaa espanjalaista liittymää, joten ei siitä mitään tullut. Totesin että nyt mennään pummilla.
Pääsimme perille ilman sakkoja. Löysin ystäväni ja suuntasimme lipunmyyntiautomaateille. Kaikki kolme automaattia oli japanilaisten valloittamia. Aloimme jo hermostua, että ehdimmekö lauttaan lainkaan! Viimein yksi automaatti vapautui ja saimme lippumme. Tietenkään en tajunnut leimata lippuani menomatkalla. Ajattelin ettei sillä ole väliä, koska joka tapauksessa, sen lipun piti olla koko päivän voimassa.
Heinäkuinen Helsingin aurinko paahtaa bussipysäkillä ja raahaamme matkalaukkujamme bussiin, jonka pitäisi viedä meidät Pasilan juna-asemalle, joka on tietenkin remontissa. Bussikuskille ei kelpaa 50€ seteli, käskee maksamaan perillä. Perille pääsemme lähelle Pasilan asemaa, jonne raahaamme laukkumme. Tässä vaiheessa päätämme korjata tapamme, ja matkustaa ihan oikeasti maksetuilla lipuilla lentokentälle. Hyppäämme junaan, ja hetken päästä tajuan, että koko junassa ei myydä lippuja. Minulle alkaa riittää. Jos matkan rehellisesti maksaminen on tehty näin vaikeaksi,niin ehkä sitä ei sitten kuulukaan tehdä.
Heini Lähteenmäki
Loading ...
