Suomessa on taivasteltu Yhdysvaltojen presidentinvaalitaistelussa käytyä sanasotaa: päälle puhumista, henkilökohtaisuuksiin menoa, suoranaista valehtelua ja keskustelun viemistä itse asiasta.
Poliittinen retoriikka on koventunut kaikkialla länsimaissa, eikä Suomi ole kehityksestä irrallaan.
Korona sentään hillitsi kielenkantoja kevään ja kesän aikana. Syksyn tullessa hienovaraisuus ja arvostava käytös ovat vaihtuneet sanailuun, joka ulkopuolisen silmiin näyttää riitelyltä, tahalliselta vastapuolen väärinymmärtämiseltä ja jopa vihan lietsonnalta.
Esimerkiksi ravintoloiden aukiolosta on saatu aikaan jatkuvaa sanaharkkaa. Hallitukselta tivataan, että miksi vasta nyt ravintoloiden aukioloja kiristetään niiden käyttötarkoituksen mukaan. Ruokaravintolalle pitää sallia erilaiset säännöt kuin yökerhoille ja pubeille, joissa tartuntariski on huomattavasti ruokaravintoloita suurempi.
Totuus on se, ettei Suomen lainsäädäntö ole aikaisemmin tuntenut ravintoloiden erilaisuutta. Ongelmallista on myös ravintoloiden monikäyttöisyys. Päivällä ruokaravintola ja yöllä yökerho.
Kyse ei ole siitä, etteikö asian oikeaa laitaa tiedettäisi. Halutaan vain antaa kuva huonosti hoidetusta koronan ehkäisystä.
Kun kritiikkiä vielä ryyditetään kovalla retoriikalla ja syyttelemällä, jää politiikasta ikävä kuva.
Kyse on nyt siitä, että politiikka tehdään yhä enemmän julkisuuden kautta. Sievistelevät ja ymmärtävät puheet eivät yllä otsikoihin, eivätkä aiheuta somekohua. Mitä rajumpaa on sanominen, sen suurempia ovat otsikot.
Julkisuudessa sanoma pelkistyy ja laajempi kokonaisuus helposti katoaa.
Suomessa kaikki puolueet ovat sitoutuneet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Mutta kun sitten halutaan tukea hiilidioksidivapaan energian käyttöä ja tuotantoa sekä kiristää fossiilisten polttoaineiden verotusta, syntyy kauhea kalabaliikki ostovoiman heikentämisestä.
Hallitus yrittää selittää parhain päin näitä toimia opposition puristuksessa. Eikö sitä voisi myöntää, että näin käy, mutta maailma pelastuu.
Politiikasta on yhä enemmän tullut äänestäjien miellyttämiskilpailu. Uskotaan, että yksinkertaistelut ja jopa osittain virheellisetkin väittämät menevät läpi, kun niitä vielä korostetaan reippain sanakääntein.
Hallitus taas varoo kaikin keinoin esittämästä ikäviä asioita niin kuin ne ovat. Paras tapa olisi kysyä vastapuolelta heidän omia ratkaisujaan, eikä vain peitellä omien päätösten negatiivisia vaikutuksia.
Kovilla kierroksilla käyvät myös työmarkkinaosapuolet. Syytöksiä satelee puolin ja toisin.
Nykyisen menon keskellä tulee pohtineeksi sitäkin, että oliko se konsensus-Suomi, ihan niin kelvoton ja läpimätä kuin on annettu ymmärtää.
Kovien puheiden keskellä totuus helposti unohtuu.
Julkista velkaa on vieläkin vähemmän kuin EU-mailla keskimäärin, työllisyysaste on pysynyt 70 prosentin pinnassa, koronan vaikutukset talouteen ovat pienempiä kuin Ruotsissa tai EU-maissa ja itse taudin hoidossa Suomi on kärkipaikoilla maailmassa.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos
Loading ...
