Sekaannusten välttämiseksi lienee hyvä huomauttaa, että kyseessä ei siis ole Klaus Härön uusin, parhaillaan Suomessa teattereissa pyörivä Ei koskaan yksin.
Aurinkorannikon vinkkelistä elokuvan kiinnostavuutta lisää se, että sen pääosassa nähdään talvet jo pidemmän aikaa Aurinkorannikolla viettänyt Peik Stenberg.
Istahdimme Peikin kanssa alas jutustelemaan leffasta, sen tekemisestä ja vähän myös sen kokemasta karusta onnesta.
Elämää kuoleman jälkeen on ruotsinkielinen, Härön sekä ohjaama että käsikirjoittama elokuva, joka ilmestyi keväällä 2020. Elokuva sai ensi-iltansa 6. maaliskuuta, jonka jälkeen sitä ehdittiin esittää vain muutama päivä, ennen kuin koronapandemia iski jalat alta jokseenkin kaikilta tapahtumilta.
– Taitaisi olla ”understatement of the day” jos elokuvaa kutsuisi sangen epäonniseksi, Stenberg hymähtää, ja pudistelee päätään vielä viisi vuotta myöhemminkin.
Omaelämänkerrallinen tarina
Elämää kuoleman jälkeen -elokuvalle olisi kernaasti suonut parempaa onnea ja menestystä, useammastakin syystä.
Ensinnäkin teos on ohjaajalleen ja käsikirjoittajalleen Klaus Härölle hyvin henkilökohtainen.
– Elokuvan tarina on Klaus Härön nuoruuden suhde omaan isäänsä, Peik muotoilee.
Härö oli tosiaan saman ikäinen nuorukainen menettäessään omanäitinsä, kuin elokuvassa on päähenkilö Nissen poika Stefan, kun he menettävät puolison ja äidin.
Härö on kertonut kirjoittaneensa äitinsä kuoleman jälkeen ensimmäiset muistiinpanot, joista vasta vuosikymmeniä myöhemmin muotoutui lopulta elokuva.
Toisekseen, vaikka elokuvan tie leffateattereissa katkesi kuin kanan lento pandemiasta johtuen, ehti se saada kriitikoilta erittäin lämpimän vastaanoton. Neljää ja viittä tähteä tuli useammalta eri taholta.
Myös Peik pitää leffaan erittäin onnistuneena.
– Vaikka olen itse mukana, niin se ei ole lainkaan huono, hän nauraa ja kuvailee elokuvaa hyvin ”härömäiseksi”.
– Se liikuttaa, koskettaa ja saa jotain kieliä värähtää rinnassa. Se on pieni elokuva isosta aiheesta, hän määrittelee.
Yksinäisen jurottajan ihmettelyä
Kun suomalaisessa elokuvassa on hahmo, jota voisi kuvailla ikääntyneeksi, jurottavaksi mieheksi, jolla on vaikeuksia tunteiden kanssa, tulee monelle epäilemättä mieleen Tuomas Kyrön luoma mielensäpahoittaja.
Peik Stenberg haluaa alleviivata, että tyylilajiltaan Elämää kuoleman jälkeen on hyvin toisenlainen, mutta hän toki tunnistaa hahmoissa myös samankaltaisuutta.
– Melkein missä tahansa elokuvassa on hyvä nostaa esiin myös niitä asioita, jotka saattavat olla humoristisia, niin myös tässä, mutta ei tämä mikään komedia ole, saati farssi.
Mutta hahmoissa on kyllä samaakin.
– Sellainen tietty yksinäisyys on mielestäni läpikäyvä samankaltaisuus. Ja se, että ihmetellään, miksi asiat ovat niin ja näin.
Kymmenen talvea Aurinkorannikolla
Peik Stenberg on tehnyt pitkän uran sekä näyttelijänä että laulajana. Aurinkorannikolla mies on ollut tuttu näky jo 90-luvun lopulta, jolloin hän hankki asunnon Marbellasta.
Vetäydyttyään sivummalle – vaikka ei kokonaan pois – näyttelijän töistä, hän on talvehtinut Marbellassa pääsääntöisesti vuodesta 2015.
– Olen täällä vain talvisin, koska diggaan suomalaista kesää ja täällä on minulle vähän liian kuuma, Peik kertoo.
Lähes 20 levyäkin julkaissut Stenberg on löytänyt rannikolta myös sopivan lauluporukan itselleen.
– Olen laulanut mieskuoro Örisevissä, ja se on ollut erittäin hauskaa. Ne on hyviä jätkiä, hän kuvailee kanssakuorolaisia.
Klaus Härön elokuva Elämää kuoleman jälkeen esitetään Multicines Alfil -elokuvateatterissa (osoite: Calle Camilo José Cela, 6, Fuengirola) lauantaina 15.2. klo 16.00. Pääosaa esittävä Peik Stenberg on paikalla kertomassa elokuvasta, sen taustoista ja tekemisestä.
Loading ...
