Pieniä ovat silakat joulukaloiksi, hyvin pieniä, mutta päästyään oikeiden tekijöiden käsiin, niistä tulikin suorastaan jouluherkkujen aatelia suomalaiseen pitopöytään. Ja kun sille kerran avautui tie joulupöytään, siitäpä tulikin alati uudistuva ja paikkaansa hyvin puolustava joulun juhlistaja. On sinappisilakkaa, valkosipulisilakkaa, kylmäsavusilakkaa, silakkaa arrabiata-kastikkeessa, silakkarullia mitä erilaisimmilla mauilla, uunisilakkaa… Kala voi olla pieni, mutta sen kiriminen aateliluokkaan onkin sitten suurempi juttu.
Kun uskoo, ymmärtää ja näkee, miten pienestä voi tulla suurta, löytää tiensä todellisen aarreaitan äärelle ja voi katsella maailmaa uusin silmin sen eri kanteilta. Eräs viisas sanonta kuuluu: älä pidä halpana pienten alkujen päivää. Mehän kuulemme yhtenään esimerkiksi taiteilijoista, joiden ura on alkanut jostain aivan pienestä, suorastaan sattumasta.
Onko meillä rohkeutta tulla pois mukavuusalueeltamme. Löytyykö kykyä ja uskallusta tarttua tilaisuuteen eikä huitaista sitä pois, niin kuin mitään tekemätöntä hämähäkinverkkoa? Nöyryyttäkin siinä todella tarvitaan, että ei pidä itseään liian suurena tai ylivoimaisena. Tänäänkin voimme tarttua hetkeen – Carpe Diem.
Entäs se sinapinsiemen sitten? Mitätön kuin mikä! Mutta siitä kyllä ajan mittaan kasvaa suuri puu. Jos uskot, kylvät sen maahan ja odotat kärsivällisesti. Tarvitaan myös siis uskoa ja kärsivällisyyttä. Inspiraation, hetkeen tarttumisen, uskon ja kärsivällisyyden voima voi olla mittaamattoman suuri.
Eletään tänään – huomisesta emme tiedä.
Tällä kertaa täällä radion nurkissa on tämänkaltaisia vähän erilaisia mietteitä hyvän ja rakkaan ystävän siirryttyä juuri tovi ennen tämän kirjoittamista tästä ajasta ikuisuuteen.
Hyvää joulunodotusta kaikille – rakastetaan toisiamme ja Carpe Diem!
Loading ...
