Tuo ristiriitainen työväen ja ylioppilainen juhla on nyt juhlittu. Ihmettelen aina, kuka juhlii mitäkin. Ja miksi? Uskon, että suurin osa juhlii vaan juhlimisen takia, vailla mitään olennaista syytä.
Muistan ajan, jolloin vasemmistolaisissa piireissä ei mielellään vappuna käytetty ylioppilaslakkia, vaikka sellainen omistettiinkin. Tärkeintä oli marssia aatteen takia ja sen voimalla. Tuo työn ja työväenliikkeen voima on vahva, jota nyt ympäri maailmaa on taas kerran juhlittu.
Valkolakkiset Fuengirolan suomalaiset höystivät tätä työnjuhlaa myös lakittamalla oman vara-Mantansa. Paikalla oli paljon ylioppilaita, mutta ei teekkareita. Minä lakitin oman pienen patsaani omalla teekkarilakilla. Sen verran olin kapinallinen.
Olin myös kapinallinen teekkariaikoina. Onneksi en ollut ulkoisesti lyhyen matikan käynyt kukkaisteekkari vaan aito, siniseen haalariin pukeutunut tutalainen. En uskonut silloiseen informaatioyhteiskuntaan, enkä sähkönvarastoinnin tarpeellisuuteen.
Halusin muuttaa yhteiskuntaa humaanimmaksi. Tunsin olevan outo lintu siinä maailmassa. Tuosta ajasta on nyt muistona tuo hieman kellertävä, pienen patsaan päässä oleva lakki.
Tuo lakki on määritellyt elämääni ja sen kulkua. Se on avannut ovia ja sulkenut toisia. Sen kautta olen saanut tutustua mitä mielenkiintoisimpiin persooniin, ajatuksiin ja haaveisiin. Se on antanut minulle pohjaa analysoida ja ottaa riskejä. Se on osa minua. Nyt ja aina.
En halua juhlia työtä tai oppiarvoja. Haluan juhlia elämää, luonnon heräämistä. Siitä mielestäni on tässäkin juhlassa kysymys.
Kevät avaa uusia mahdollisuuksia, kasvit heräävät henkiin, luonto voimistuu ja valmistautuu kesän kovalle koetukselle. Kasvien terälehdet voimistuvat, kevään mansikkasato on parhaimmillaan.
Ihmiset haaveilevat lämmöstä ja meren aalloissa uimisesta. Vappu on luonnon taitekohdan juhla. Sitä kannattaa juhlia kunnolla.
Juhlan jälkeinen arki muuttaa Fuengirolaa. Muuttolinnut palaavat pohjoiseen. Talven tutut vakiasukkaat häviävät katukuvasta. Tulee hetken tyhjiö.
Kaupunki valmistautuu kesään ja sen tuomiin vieraisiin. Uusia ravintoloita, jäätelöbaareja ja liikkeitä avataan. Sitten kaupunki syttyy uudestaan eloon. Entistä monipuolisempana ja vilkkaampana.
Turistivirrat tuovat elantoa yrittäjille. Eletään kuin viimeistä päivää Rukan hiihtolomaviikoilla. Mutta kuitenkin pidemmän aikaa ja korkeammassa lämpötilassa.
Se on haasteellista ja rankkaa. Jokainen yrittäjän sentti on kovalla työllä ja hiellä ansaittu!
Markus Aho
Loading ...
