Aikuisiässä vanhempiensa kanssa asuvia miehiä kutsuttiin tuolla nimellä. Olivat kaiketi hinttejä tai muuten vain aloitekyvyttömiä ja sopeutumattomia normaaliin elämään. Heille naureskeltiin. En enää muista, millä nimityksillä vanhempiensa luona asuvia aikuisia naisia kutsuttiin, kaikki naimattomat naiset kaiketi vedettiin saman kamman läpi; vanhojapiikoja.
Nyt ei enää naurata luettuani Espanjan ja etenkin Málagan tilanteesta; 43 prosenttia 25-34-vuotiaista malagalaisista asuu edelleenkin vanhempiensa luona. Nyt ei ole kyse perherakkaudesta, ei vastuuntunnottomuudesta, tuskin monikaan heistä on homo. Yksinkertaisesti raha ratkaisee. Jos olet työtön tai saat minimipalkkaa, vajaat tuhat euroa kuussa, niin tuskin on varaa vuokrata, ostamisesta puhumattakaan, edes pientä yksiötä. Andalusiassa nuorisotyöttömyys on yli viisikymmentä prosenttia. Tämä näkyy myös syntyvyydessä, ainoastaan 27 prosentilla mainitusta ikäryhmästä on lapsia. Ihan normaalia, minne tehdä lapsia tai missä?
Espanjan väkiluku on kutistumassa, vuodesta 2015 lähtien kuolleisuus on suurempi kuin syntyvyys, näillä menoin viidessäkymmenessä vuodessa espanjalaisia olisi 5,6 miljoonaa vähemmän, lasku olisi 12 prosenttia.
Samanaikaisesti yksinasuvien vanhusten määrä Málagan provinssissa on kasvussa, vuoden aikana kasvu on ollut 16 prosenttia, enemmistö naisia. Yhdeksättäkymppiä käyvä ruotsalainen ystävättäreni (jo vuosia espanjan kansalaisuuden omaava) pyysi kotiavustusta. Sosiaalityöntekijä selosti, ettei kunnalla ole resursseja siihen, hänen olisi käännyttävä lapsiensa puoleen. Mutta kun naisella ei ole lapsia. Vastaus tuli siihenkin; näin siinä käy jos ei lapsia tehdä. Kuinkahan minun käy? Kas kun ei tullut tehtyä perillistä tietyistä syistä johtuen.
Kimmo Sahlman
Loading ...
