Pekka Ruuska vastaa artistien rajuun kritiikkiin: ”Ei savua ilman tulta”

Pekka Ruuskan elämänmittainen musiikkimatka on vienyt kirkoista poptähteyteen ja levy-yhtiön voimahahmoksi. Nyt hän kommentoi saamaansa rajua kritiikkiä.

Antti Pekkarinen
12 min lukuaika
Pekka Ruuskan historia pop-maailmassa ei ole ihan tavanomainen. Ensimmäinen hitti syntyi vasta 32 -vuotiaana. Poptähden uraa seurasi pitkä taival levy-yhtiöpomona. 

Pekka Ruuska, 66, laulaja, lauluntekijä ja levy-yhtiöpomo, on monelle suomalaiselle tuttu musiikistaan ja lukuisista hiteistään, etenkin Rafaelin enkelistä. Nyt hän on saapunut Aurinkorannikolle lähes ensimmäistä kertaa. 

– Olen kerran aiemmin käynyt täällä, mutta vähän erikoisemmissa merkeissä. Tulin purjeveneellä Benalmádenan satamaan osana siirtopurjehdusta Portugalista Välimerelle. Käytiin kaljalla satamassa ja jatkettiin matkaa. Sen enempää en ole täällä aikaa viettänyt, Ruuska muistelee. 

“Kaverit kuin rintamakarkureita” 

Matkustaminen on ollut osa Ruuskan elämää sekä työn että purjehduksen kautta. Viime vuosina hän on viettänyt jopa kolmen kuukauden mittaisia purjehdusreissuja ulkomailla. 

– Ollaan seilattu Shetlannissa ja Skotlannissa. Kolme kuukautta merellä on pitkä aika, mutta aivan mahtavaa, hän toteaa. 

Vaikka monille etelän lämpö olisi houkutteleva vaihtoehto räntäsateelle, Ruuska kertoo viihtyvänsä Suomen neljässä vuodenajassa ainakin toistaiseksi. 

– Tiedän, että monet ystävät ovat muuttaneet pysyvämmin tänne, mutta minä olen vitsaillut, että he ovat rintamakarkureita. Itse ajattelen, että talvi pitää lusia Suomessa, jotta kesä tuntuisi todella kesältä. Toisaalta, onhan se mukava nähdä, miltä elämä täällä tuntuisi pidemmän päälle. Nyt ollaan yhdeksän päivää, katsotaan tuleeko hinku takaisin. 

Pekka Ruuska vierailee Espanjan Aurinkorannikolla nyt elämänsä toista kertaa. Kuva: Antti Pekkarinen.

Gospel-taustasta pop-tähteyteen 

Ennen suuria pophittejä Pekka Ruuska tunnettiin gospelmuusikkona. Hän oli osa Livingstone-yhtyettä, joka oli yksi Suomen gospelmusiikin tunnetuimpia kokoonpanoja 1980-luvulla. 

– Se oli tavallaan musiikillinen korkeakouluni. Olin mukana seurakuntanuorten toiminnassa, ja siitä syntyi bändi, joka teki keikkoja ympäri Suomea. Gospelmusiikin kautta sain paljon kokemusta esiintymisestä ja keikkailusta jo ennen soolouraa. 

Livingstone-yhtye nousi tunnetuksi suomalaisten seurakuntien ja kirkon nuorisotapahtumien suosikkina. Bändi kiersi aktiivisesti, ja sen musiikki soi laajasti kristillisissä piireissä. 

– Suomi-gospel oli todella kiinnostava ja elävä kulttuuri, jossa saattoi esiintyä tuhansille ihmisille nuorisopäivillä ja muissa tapahtumissa. Tietyllä tavalla siinä oli paljon samaa kuin muussa musiikkibisneksessä, mutta paikkana oli konserttisalin sijaan usein kirkko tai seurakuntakeskus. 

Ruuska kertoo, että vaikka hänen musiikillinen suuntautumisensa muuttui ajan myötä, gospel vaikutti häneen vahvasti. 

– Olin jo Livingstone-aikoina vähän siinä rajalla, että oliko meidän musiikkimme enää täysin gospelia. Meidän kappaleemme eivät olleet suoranaista hengellistä julistusta, vaan enemmänkin elämän kysymyksiä käsittelevää musiikkia. Jossain vaiheessa huomasin, että en voi enää rehellisesti kutsua itseäni gospelmuusikoksi, ja silloin oli aika siirtyä eteenpäin. 

Tämä siirtymä johti siihen, että 1990-luvun alussa Ruuska alkoi keskittyä popmusiikkiin. Tämä päätös poiki hänen uransa suurimman hitin, Rafaelin enkeli, ja avasi ovia täysin uudenlaiseen artisti-identiteettiin. 

Hitit syntyivät pariisilaishotellissa 

Pekka Ruuska on tehnyt suomalaiseen musiikkiin lähtemättömän jäljen erityisesti kappaleillaan Rafaelin enkeli ja Tahdon sun elämään. Molemmat kappaleet on kirjoitettu samassa pariisilaisessa hotellissa. 

– Minulla oli hotellihuone Berliinissä kuukaudeksi, mutta päätin lähteä spontaanille yöjunareissulle Pariisiin. Samassa hotellissa, jossa olin aiemmin kirjoittanut Rafaelin enkelin, avasin kitaralaukun ja Tahdon sun elämään ikään kuin putosi sieltä. Se syntyi harvinaisen helposti, muutamassa tunnissa. 

Sen sijaan Rafaelin enkeli oli hartaasti työstetty kappale, jonka taustalla oli monia sen ajan maailman tapahtumia. 

– Elin ristiriitaista aikaa. Meille oli tulossa lapsi, maailma tuntui olevan täynnä uhkia – Irakin sota, ilmastonmuutos ja kasvava epävakaus. Olin ahdistunut ja halusin tilata itseltäni biisin, joka kuvastaisi sitä tunnetta. Siitä tuli painajaismainen, vyöryvä tarina, jossa asiat eivät välttämättä liity toisiinsa, mutta ne muodostavat kokonaisuuden. 

Suosio tuntui uskomattomalta

Kun Pekka Ruuska julkaisi vuonna 1990 kappaleen Rafaelin enkeli, hän ei osannut odottaa, millainen ilmiö siitä tulisi. Biisi oli syntynyt Pariisissa, ristiriitaisessa elämäntilanteessa, ja se erosi rakenteeltaan ja tunnelmaltaan perinteisistä pophiteistä. Siinä ei ollut kertosäettä, ja sen unenomainen, lähes painajaismainen sanoitus poikkesi valtavirrasta. 

– Kyllähän se tuntui uskomattomalta. Olin tehnyt musiikkia jo pitkään, mutta en ollut koskaan ajatellut, että minusta tulisi varsinainen poptähti. Kun Rafaelin enkeli alkoi soida joka paikassa, se oli samalla sekä unelmien täyttymys että vähän hämmentävää, Ruuska kertoo. 

Menestyksen myötä keikkakalenteri täyttyi, levyt myivät ja yleisöt kasvoivat. Ruuska kuitenkin muistaa myös hetket, jolloin suosion mittakaava yllätti hänet täysin. 

– Kun esiintyy Helsingin Kaivopuistossa 32.000 ihmiselle ja tajuaa, että kaikki tuntevat sanat ulkoa, se on aika pysäyttävää. Mutta samalla mietin, että eikö tämä sen kummemmalta tunnu. Se oli hienoa, mutta ei se tehnyt minusta täysin eri ihmistä. 

Vaikka Rafaelin enkeli jäi Ruuskan tunnetuimmaksi kappaleeksi, hän ei halunnut jäädä kiinni menneisyyteen. Hän jatkoi musiikin tekemistä ja siirtyi myöhemmin levy-yhtiötyöhön. Silti hitti elää yhä ja saa uuden yleisön sukupolvesta toiseen. 

– Onhan se huvittavaa, että juuri se biisi, jonka tekeminen oli yhtä taistelua, on jäänyt elämään kaikkein vahvimmin. Mutta ehkä siinä piilee musiikin taika – koskaan ei voi tietää, mikä lopulta koskettaa ihmisiä eniten. 

Hallittu suosion hiipuminen 

Kun Rafaelin enkelin ja Tahdon sun elämään -hittien jälkeen suosio alkoi hiljalleen hiipua, Pekka Ruuska suhtautui tilanteeseen realistisesti. Hän näki, kuinka jokainen uusi levy myi edellistä vähemmän ja keikkojen yleisöt pienenivät. 

– Se tapahtui hallitusti. Jokainen levy myi puolet edellisestä, ja jossain vaiheessa alkoi tulla tilanteita, joissa kävelimme lavalle ja huomasimme, että naulakossa oli vain muutama kymmenen takkia, Ruuska muistelee. 

Tähteyden asteittainen hiipuminen ei kuitenkaan iskenyt häneen rajusti. 

– Olin saanut jo paljon enemmän kuin olin koskaan kuvitellut. Ei se tuntunut lannistavalta, enemmänkin siltä, että oli aika miettiä, mitä seuraavaksi. En ollut koskaan ajatellut, että poptähteys olisi elinikäinen rooli. 

Ruuska siirtyi vähitellen musiikkibisneksen taustapuolelle ja alkoi työskennellä levy-yhtiössä muiden artistien kanssa. Hän ei katsonut taakseen katkerana vaan näki sen luonnollisena kehityksenä. 

– Jotkut ajattelevat, että pop-uran hiipuminen on tappio, mutta minulle se oli enemmänkin siirtymä. Musiikki pysyi elämässäni, vain eri muodossa. 

Levy-yhtiöpomona kritiikin kohteena 

Ruuska ei ole ollut ainoastaan artisti, vaan myös levy-yhtiöpomo, joka on työskennellyt monien suomalaisten huippuartistien kanssa. Hänen löydöikseen voi laskea ainakin Maija Vilkkumaan, The Rasmuksen, Zen Cafen ja Juha Tapion. Ruuskan rooli on ollut toimia sekä mentorina että kriitikkona. 

Viime aikoina suomalaisessa musiikkikentässä on käyty keskustelua levy-yhtiöpomo Pekka Ruuskan työskentelytavoista.

Muutamat hänen kanssaan yhteistyötä tehneet artistit ovat tuoneet esiin kokemuksiaan, joissa Ruuskan tapa antaa palautetta on koettu kovaksi – jopa kohtuuttomaksi.

Ruuska itse ei kuitenkaan ole yllättynyt kritiikistä, mutta muistuttaa, että hänen tehtävänsä levy-yhtiössä on ollut myös tehdä vaikeita päätöksiä.

Hesari nosti asian esiin kahden muusikon kirjan kautta

Keskustelu Ruuskan roolista nousi esiin Helsingin Sanomien jutussa, jossa käsiteltiin kahden muusikon, Samuli Putron ja Samae Koskisen, kirjoittamia kirjoja. Vaikka Ruuskan nimeä ei mainittu kummassakaan teoksessa, Hesari yhdisti hänet rivien väliin jääneeseen hahmoon.

Ruuska itse suhtautuu asiaan vaihtelevasti.

– Samuli Putron kirja ei ole fiktiota, vaan hänen oma tulkintansa asioista, ja pidän sitä varsin hyvänä. Olemme edelleen hyvissä väleissä, ja istuimme itse asiassa kaljalla juttelemassa juuri, kun Hesarin otsikot paukahtivat lehteen. Samae Koskisen kirja taas on romaani, jossa minua ei mainita nimeltä, mutta johon minut on yhdistetty. Se on fiktiota ja sisältää paljon sepitettä, Ruuska kertoo.

Ruuska myös muistuttaa, että hänen ja Putron yhteistyö kesti 18 vuotta ja johti noin 130 julkaistuun kappaleeseen.

– Jos olen antanut palautetta viidestäsadasta biisistä, niin totta kai siinä on ollut kovasanaistakin kritiikkiä. Eihän yhteistyö muuten voi toimia. Putro myös itse kertoo kirjassaan vaikeista elämänvaiheistaan, jotka heijastuivat levy-yhtiöön. Meillä oli parina viimeisenä vuotena huonompaa meininkiä, mutta nyt kaikki on täysin kunnossa.

”Joidenkin mielestä työskentelytapani on raskas”

Ruuska ei kiistä, että jotkut artistit ovat kokeneet hänen tapansa antaa palautetta kovana.

– Ei savua ilman tulta. Ei se minulle tule yllätyksenä. Olen tiennyt pitkään, että jotkut kokevat työtapani raskaana ja että palautetilanteista on jäänyt joillekin paha mieli. Mutta levy-yhtiön A&R-henkilönä minun tehtäväni on antaa palautetta myös silloin, kun artisti ei halua sitä kuulla.

Laulaja ja lauluntekijä Maija Vilkkumaa on tiivistänyt Ruuskan mukaan A&R:n tehtävän hyvin:

– A&R:n tehtävä on sanoa artistille se, mitä hän ei halua kuulla.

Vilkkumaan kanssa Ruuskalla on ollut pitkä yhteistyö, ja hän kertoo, että jotkut artistit ymmärtävät tämän luonnostaan, mutta kaikki eivät.

– Kun artisti on yksinään vastuussa omasta urastaan, ilman bändiä jakamassa palautetta, se tekee tilanteesta vielä herkemmän. Ymmärrän täysin, että artistit ovat hermostuneita ja herkkiä tällaisissa tilanteissa.

”Jos haluaa huipulle, pitää kestää myös kritiikkiä”

Ruuskan mukaan musiikkimaailma on armoton, eikä kaikista tule tähtiä, vaikka kuinka haluaisi. Tämä tekee palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta vaikeaa.

– Jos tavoittelee huippupositioita pop-taivaalla, pitää ymmärtää, että se ei välttämättä johda toivottuun lopputulokseen. Se, että kertoo artistille biisin olevan liian heikko julkaistavaksi, on todella vaikea viesti sanoa niin, ettei toiselle tule huono fiilis. Ja kun se paha mieli syntyy, se usein kääntyy takaisin sanojaan vastaan.

Ruuska myöntää, että pitkän uransa aikana hän on varmasti tehnyt virheitäkin.

–Olen ollut mukana tuhansissa kohtaamisissa. Totta kai siellä on ollut myös tilanteita, joissa en ole osannut toimia oikein. Joskus on tullut työtapaturmia.

Gugi oli rakas ystävä ja tärkeä mentori  

Haastattelussa keskusteltiin myös hiljattain edesmenneestä Gugi Kokljuschkinista, jolla oli merkittävä vaikutus Ruuskan uraan. 

– Gugi oli erittäin hyvä ystävä, mutta myös minulle tärkeä ammatillisessa mielessä. Hän oli se, joka aikoinaan kiinnitti minut levy-yhtiöön ja uskoi minuun, vaikka alku meni vähän poskelleen. Hän oli sellainen henkilö, joka osasi nähdä potentiaalia ja jaksoi tukea, kunnes asiat alkoivat sujua, Ruuska muistelee. 

Kokljuschkin ei ollut ainoastaan Ruuskan levytysuran kannalta keskeinen hahmo, vaan myös hänen purjehdusharrastuksensa alkuunpanija. 

– Olin mukana Gugin veneellä ainakin viisitoista vuotta. Meillä oli tapana tehdä kerran vuodessa purjehdusreissu, ja aluksi minä olin siellä kokkina. Vasta myöhemmin innostuin itse purjehtimisesta kunnolla. Siitä syntyi paitsi rakas harrastus, myös pitkä ystävyys. 

Ruuska muistelee Gugia lämpimästi ja korostaa hänen arvostustaan musiikkialalla. 

– Kaikki, jotka tunsivat hänet, tietävät, että hän oli herrasmies. Hän ei halunnut kenenkään kanssa rähistä, vaikka hän oli liiketoiminnassa, jossa riitoja ja erimielisyyksiä syntyy väistämättä. Hänellä oli suuri sydän, ja se näkyi kaikessa, mitä hän teki. 

Paluu lavoille on ollut sykähdyttävää 

Viime vuonna Ruuska on palasi keikkailun pariin. Vaikka hän ei viettänyt kolmeakymmentä vuotta täysin hiljaiseloa, hän myöntää, että paluu esiintymislavalle oli jännittävä kokemus. 

– Ensin mietin, että tuleeko täältä enää ketään katsomaan, mutta yleisö on ollut mahtava. Olen nauttinut joka hetkestä. Ajatus on jatkaa musiikin parissa täydellä sykkeellä niin kauan kuin vain jaksan. 

Pekka Ruuska esiintyy ravintola Kukossa lauantaina 22.3. Ovet avataan klo 18.30 ja show time on noin klo 20. Ruuska esittää keikallaan poimintoja omasta tuotannostaan muutaman yllätyskappaleen. Keikalle on saatavissa myös VIP-lippuja, joihin kuuluu 3-ruokalajin superior-illallinen ja ekslusiivinen kohtaaminen artistin kanssa. Myös tavallisia keikkalippuja toki on saatavilla. 

Pekka Ruuska Special kuullaan Radio FugeFM kanavalla lauantaina 22.3. klo 13. Ohjelmassa Ruuska kertoo yksityiskohtaisemmin uransa käännekohdista. 

Jaa tämä artikkeli
Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *