Pauliinan perhe muutti Keski-Suomesta Fuengirolaan – elämä muuttui helpommaksi ja koirakin nauttii

Jyväskyläläinen Pauliina Kolari, 51, muutti viime elokuussa miehensä, poikansa ja koiransa kanssa Keski-Suomesta Espanjan Aurinkorannikolle. Talvikoti on Fuengirolassa, missä mies saattoi tehdä töitä etänä ja Pauliina nauttia kaivatusta hengähdystauosta. 

– Olen ollut ihan kotiäitinä ja koiramammana. Ja tykännyt kovasti, hän hymyilee.

Perheen viidesluokkalainen poika käy Suomi-koulua, aikuinen tytär jäi Suomeen opiskelemaan.

– Eniten minua ehkä tänne muutossa jännitti, miten Vappu pärjää lentokoneessa, Paulina myöntää.

– Olen itse lentopelkoinen, joten ehkä sitten pelkäsin koiranikin puolesta. Mutta hyvinhän se lentomatka sujui, Vappu oli oma iloinen itsensä.

Puolistoistavuotias cockerspanieli lentää koneen ruumassa taas kesällä, kun matka vie takaisin kotikonnuille.

Ihmiset pysäyttelevät kaduilla

Pauliina sanoo, että myös koiran elämä Aurinkorannikolla on ollut leppoisaa. Lumipaakkuja ei tarvitse olla irrottamassa turkista eivätkä tassut ole koko ajan märkinä – jos nyt tämä sateinen maaliskuu unohdetaan.

– Espanjalaiset ovat hirveän sosiaalisia ja suhtautuvat koiriin rennosti. Vapulla on ihan oma fanikerhonsa täällä. Kadulla ihmiset pysäyttelevät ja tulevat juttelemaan. Etenkin paikalliset ja britit ottavat rohkeasti kontaktia, toki myös suomalaiset. Totta se on, että täällä Espanjan auringon alla me suomalaisetkin olemme puheliaampia.

Myös palveluiden käyttäminen on Espanjassa koiran kannalta sallitumpaa. Ravintoloihin ja kahviloihin toivotetaan karvaturrit laajalti tervetulleiksi ja Vapulle kiikutetaan heti vesikuppia kuonon alle.

– Koira tuo iloa elämään. Toki se vaatii työtäkin, mutta kyllä se antaa enemmän kuin vie. Koira on rakas ja tärkeä perheenjäsen, ja sen pitäminen on elämäntapa. Ja pitävät koirat myös omistajansa aktiivisina, ja siksi ne ovat hyviä kannustamaan vanhempiakin ihmisiä liikkeelle, Pauliina tietää.

– Koiran menetys on aina kauheaa. Se on elämän kiertokulku. Koiran elämä on aika lyhyt, mutta sitä ei kannata murehtia, vaan nauttia joka päivästä sen eläessä.

Suomi-ryhmästä apua ja tukea

Pauliinalla on ollut elämänsä aikana kuusi koiraa. On ollut perhoskoiraa, bichonfrisé, chihuahua… ja nuorempana hän kävi lemmikkiensä kanssa aktiivisesti myös näyttelyissä. Kahdeksan vuoden tauon jälkeen hän päätti ottaa uuden koiran toissa kesänä.

– Olin saanut päähäni, että haluan mustan cockerspanielin. PItkän etsinnän jälkeen kasvattaja löytyi sitten Tanskasta.

Pauliina ja Vappu kuuluvat Aurinkorannikon näyttely -ryhmään, missä on parikymmentä suomalaista seudun aktiivista koiraharrastajaa. Koirat ovat erirotuisia, mutta omistajia yhdistää rakkaus koiriin ja näyttelyharrastukseen.

– Meillä on ollut Fuengirolassa koirakoulua, näyttelytreeniä ja rally-tokoa eli tottelevaisuuskoulutusta. Ryhmäläiset ovat aiemmin tehneet yhteismatkoja esimerkiksi Portugaliin ja Ranskaan, Pauliina kertoo.

– Ryhmästä saa vertaistukea ja voi kysyä neuvoja. Jos vaikkapa johonkin näyttelyyn ilmoittautuminen kangertelee, ryhmäläiset osaavat auttaa.

Rohkeasti näyttelyihin

Aurinkorannikolla vietetyn talven aikana Pauliina ja Vappu ovat osallistuneet kahdeksaan koiranäyttelyyn Andalusiassa. Neljä niistä on ollut rannikolla, kaksi Sevillassa ja kaksi Granadassa.

– Näyttelyyn osallistuminen on täällä halvempaa kuin Suomessa, hintaa on yleensä vain muutama kymppi, kun se Suomessa on paljon enemmän. Netin kautta on helppo ilmoittautua eikä kieliongelmia juurikaan ole, Pauliina kertoo.

– Koiran pitää olla tietysti rekisteröity, sirutettu ja rokotettu. Vapun kaltaista turkkirotuista koiraa pitää hoitaa, trimmata ja pestä… ja tietysti harjoitella. Olemme ottaneet Vapun kanssa näyttelyt harjoittelun kannalta, sillä hän on vielä opiskeluvaiheessa.

Hyvästit Fuengirolalle

Vappu on saanut espanjalaisnäyttelyissä hyviä arvosteluja, mutta sen pidemmälle ei vielä ole päästy. Eikä ole kuulemma tarvekaan.

– Nämä ovat uusia, kivoja kokemuksia Vapulle ja minullekin. Näyttelytoiminta ei Espanjassa tunnu olevan yhtä laajaa kuin Suomessa, ja näyttelyissä esimerkiksi koiria on paljon vähemmän mukana. Mutta ihmiset ovat hirveän ystävällisiä, Pauliina kiittää.

– Espanjalaiset antavat neuvoja ja tsemppaavat, että ”kyllä se tästä lähtee”. 

Vappu jättää hyvästit Aurinkorannikon hajuille kesällä, minkä jälkeen perhe ei ole palaamassa vakituisemmin takaisin Fuengirolaan.

– Kymmenen kuukautta on ollut tosi mukava kokeilu. Suomalainen arki kuitenkin kutsuu.